Kirkkoherra Evgeni Raskatovin puhe Missioforumissa Kansanlähetysopistolla Ryttylässä tammikuussa 2019.
Pietarissa sijaitsevalla Pyhän Annan kirkolla on pitkä historia, joka juontuu 1700-luvulle saakka.
Neuvostoaikana kirkko oli suljettu ja siellä toimi elokuvateatteri. 1990-luvulla kirkossa pidettiin diskoja ja konsertteja, jonka jälkeen siitä tuli pikkuhiljaa rock-klubi. Tuohon aikaan liittyvät minun muistoni. Kartan internetiä, mutta sieltä löytyy 19 vuotta vanha kuva, jossa istun konsertissa Pyhän Annan kirkossa helmikuussa 2000.
Sen jälkeen kirkossa oli tulipalo ja se tuhoutui melkein kokonaan. Perestroikan jälkeen ulkopuoli restauroitiin ja kirkko luovutettiin Inkerin kirkolle.
Näiden tapahtumien jälkeen kävin kirkossa ensimmäistä kertaa vuonna 2015 piispa Aarre Kuukaupin kanssa. Hän totesi, että kirkosta voisi tulla hyvä nuorison kohtaamispaikka. En voinut ymmärtää, mitä siellä olisi voinut järjestää. Vastasin hänelle, että piispa tarkoittaa varmaankin jotain muuta. En nähnyt sitä, mitä monet pietarilaiset näkevät siinä paikassa.
Kuuluisuuksien kohtaamispaikka
Kun aloitimme toiminnan Pyhän Annan kirkossa, kävi niin, että monet halusivat järjestää siellä tapahtumia. He ajattelivat, että sitten heistä tulee kuuluisia. Meistä alettiin kirjoittaa lehdissä ja televisiossa. Sen jälkeen meitä lähestyivät taiteilijat, jotka halusivat järjestää siellä konsertteja. Ensimmäisen näyttelyn nimi oli Pelko. Siinä ei ollut varsinaista näyttelyä, vain muutamia mannekiineja.
Vaikka tilat olivat huonossa kunnossa, tärkeintä oli, että kirkon ovet avautuivat ja ihmisiä alkoi tulla sisään. Sitten tuhkasta nousi kirkko, jossa kävi eniten vieraita. Pyhässä Annassa järjestetään markkinoita ja konsertteja. Ihmiset tulevat kaikenlaisiin tilaisuuksiin ja ottavat kuvia itsestään kirkon palaneiden seinien vieressä. Vuosittain kirkossa käy noin viidessäsadassa eri tilaisuudessa suunnilleen satatuhatta kävijää. Nyt minäkin ymmärrän, miksi.
Seurakunta alkaa kasvaa
Pyhän Annan ansiosta olen oppinut tuntemaan sen, että Jumala voi ihmisen pahuuden muuttaa hyvyydeksi.
Kun konsertteihin tuli ihmisiä, mutta Annan seurakunta ei siitä kasvanut, aloin antaa jokaiselle järjestäjälle yhden ehdon: Ennen tilaisuuden alkua minä tulen mukaan ja tervehdin ihmisiä. Järjestäjiä tämä ei miellyttänyt, mutta heillä ei ollut vaihtoehtoja. Aloin valmistella itseäni näihin tilanteisiin. Sen seurauksena kuudestasadasta konserttivieraasta saattoi seurakunnan toimintaan tulla yksi ihminen. Sekin oli hyvä, koska sitä ennen ei ollut tullut ketään. Valmistauduin vielä paremmin seuraavaan esiintymiseeni. Järjestäjät mieltyivät tapaani tehdä se ja he pyysivät: ”Voisitko sinä esiintyä ennen tilaisuutta?” Sen jälkeen nimeni alkoi ilmestyä tapahtumien ohjelmiin: ”Erityisnumero, pastori esiintyy.” Ilahduin siitä niin, että jäin konsertin jälkeen keskustelemaan niiden kanssa, jotka haluavat keskustella. Heitä ilmaantui kymmeniä. Monet heistä halusivat tulla myös jumalanpalveluksiin.
Sen jälkeen aloin pitää kirkossa esittelykierroksia. Niiden aikana kerroin myös uskosta ja seurakunnasta. Kun sitten sakaristossa vaihdoin vaatteet ja valmistauduin jumalanpalvelusta varten, ajattelin, että nyt ei siellä ole ketään, mutta siellä olikin ihmisiä! Tajusin, että jos me emme häiritse Jumalan työtä, niin hän tekee sen työn.
Jonkin ajan kuluttua tuli neljä ihmistä, jotka halusivat käydä rippikoulun. Laitoin nettiin ilmoituksen, että meille tulee kristinuskon perusteet -kurssi, ja pian siitä neljän ihmisen ryhmästä kasvoi 12 ihmisen ryhmä. Kun tämä opetusryhmä sai kurssin suoritettua, sanoin, että seuraavalla kerralla pitää olla ainakin 60 henkeä. Joku kommentoi, että olin suuruudenhullu. Kävi kuitenkin niin, että tuli 90. Vuodesta 2017 lähtien rippikoulun on käynyt 300 henkeä. Heistä 50 on konfirmoitu ja heistä tuli seurakunnan jäseniä.
Seurakuntalaiset haluavat palvella
Monet ovat tulleet kristinuskon perusteet -kurssille, että heidät konfirmoitaisiin. Suosittelen tätä kurssia lämpimästi kaikille. Jos ei muuten, niin sen takia, että siinä saa tietää, mitä usko on. Sillä sanomalla voi kohdata ne ihmiset, jotka ovat ateisteja. Mahdollisesti usko voi avautua ja sitä kautta ihminen voi päästä Jumalan yhteyteen.
Olen havainnut Pyhän Annan seurakunnassa, että ihmisillä on Jumalan sanan nälkä. Kirkkorakennuksessa ei ole vettä eikä sitä lämmitetä. Meidän pitää tehdä siellä erittäin kallis restaurointi. Työntekijöitä Pyhässä Annassa on vain muutama. Resurssit ovat rajalliset. Kun kysyimme kaupunkilaisilta, haluaisivatko he tulla auttamaan talkoissa, he tulivat ja sanoivat haluavansa tehdä töitä. Seurakuntalaisten keskuudessa tuli selväksi, että tällaista palvelutyötä pitää tehdä.
Sen jälkeen muodostui kaikenlaisia palvelutyön muotoja, pyhäkoulua, taizé-laulujen rukousiltoja, raamattupiirien keskusteluja, elokuvakerho, englannin kielen keskustelukerho ja niin edelleen. Nykyisin siellä on 30 erilaista palvelumuotoa. Viisikymmentä vapaaehtoista osallistuu kodittomien ruokkimiseen. Viime kaudella annettiin 6015 ateriaa. Tajusin, että ihmiset todella haluavat palvella lähimmäisiään ja Jumalaa.
Ongelmat ratkesivat
Kerran kun näitä kodittomia ruokittiin, aloitin tilaisuuden saarnalla, joka käsitteli kuolemaa. Silloin yksi näistä kodittomista alkoi itkeä. Hän sanoi vapaaehtoiselle vastuunkantajalle, että hän ajatteli joka päivä kuolemaa. Hänellä ei ollut paikkaa missä asua, eikä henkilöllisyyspapereita. Hän kertoi, että hänellä oli vaikeuksia jalkojensa kanssa, eikä hän pystynyt kävelemään. Tämän kodittoman ajatuksissa oli, että ainoastaan kuolema voisi ratkaista hänen ongelmansa. Mutta meidän vapaaehtoisten täytyi tehdä vain pari päivää töitä, ja kaikki ongelmat ratkesivat. Toiselle elämän ja kuoleman kysymys voi olla toiselle pari puhelinsoittoa. Meidän vapaaehtoiset ovat ihan tavallisia ihmisiä. Kirkon diakoniaohjelman nimi on Anna auttaa, koska meitä monia se on auttanut. Anna ei tarkoita Pyhää Annaa, jota Martti Luther ukkosenilman aikana rukoili.
Olemme saaneet nyt keskustasta uudet tilat. Siellä ei ole koskaan ollut tulipaloa, ja olemme päättäneet, että kaikki tämä diakoninen työ tehdään siellä. Haluamme tehdä työtä autistien parissa, mielenterveysongelmien kanssa kamppailevien lasten kanssa, lastenkoteihin sijoitettujen lasten kanssa. Heidät on repäisty yhteiskunnasta erilleen. Haluamme avata kahvilan. Se olisi antikahvila, jossa emme veloita siitä mitä tarjoamme, mutta veloitamme siitä ajasta, mitä he siellä käyttävät. Tarkoitus on yhdistää niitä, jotka ovat yhteiskunnassa, ja niitä, jotka ovat sen ulkopuolella. Tärkeintä mitä Pyhä Anna opettaa jatkuvasti on se, että missä meidän voimamme eivät riitä, Jumala on voimallinen.
Löydä: Pyhän Annan kirkko Pietarissa (google maps)
Katso: Pyhän Annan luterilainen kirkko – Wikipedia
