Tämä on ensimmäinen saarna rovasti, teologian tohtori Esko Siljasen opetuslapseutta käsittelevästä raamatunopetussarjasta messiaanisessa etiopialaisten juutalaisten seurakunnassa Jerusalemissa syksyllä 2017.
Seuraavan raamatuntutkistelun tavoitteena on auttaa meitä ymmärtämään, kuinka tärkeä asia opetuslapseus on kristillisessä uskossa. Sen tärkeys on tarpeen ymmärtää, jotta meissä syntyisi halu ja tahtotila toteuttaa Raamatun tarkoittamaa opetuslapseutta omassa elämässämme.
Tavoitteeseemme pääsemiseksi on tarpeen selvittää Raamatun avulla, mikä on opetuslapseuden alkuperä, mikä on sen tarkoitus ja mikä on sen meille antama siunaus.
Opetuslapseuden alkuperä
Ensimmäinen kysymyksemme kuuluu: Mikä on opetuslapseuden alkuperä ja kuka sen alun perin keksi? Ei tarvitse kovinkaan kauan lukea Raamattua, kun jo huomaa, että opetuslapseuden ajatus on lähtöisin itseltään Jeesukselta. Jeesus oli juutalainen rabbi ja opettaja.
Jo Vanhan testamentin aikana ennen Jeesusta juutalaisilla profeetoilla ja opettajilla oli ympärillään opetuslasten joukko. Tästä löytyy useitakin todisteita Vanhasta testamentista, mutta tyydymme tässä vain yhteen esimerkkiin, joka löytyy Jesajan kirjan luvusta 8 jakeesta 16. ”Kierrä kiinni käärö, se jääköön todisteeksi, sinetöi tämä opetus oppilaitteni keskellä.” Heprealainen alkuteksti ei käytä tässä heprean sanaa talmid vaan toista oppilasta merkitsevää sanaa limudai ”oppilaani”. Lauseen ajatus on kirjaimellisesti ”sinetöi laki/opetus oppilaissani”.
Uuden testamentin puolelta voimme ottaa esimerkiksi Johannes Kastajan ja hänen opetuslapsensa. Joh. 1:35 kertoo meille, kuinka Johannes oli kahden opetuslapsensa seurassa, kun Jeesus kulki siitä ohi. Osoittaen Jeesusta Johannes sanoi: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa! Kun opetuslapset kuulivat hänen sanansa, he lähtivät seuraamaan Jeesusta.” Samalla tavoin kuin Jesajan julistama Jumalan sana sinetöitiin hänen oppilaissaan, Pyhä Henki vahvisti Johannes Kastajan julistaman Jumalan sanan lähettämällä hänen kauttaan opetuslapset Jeesuksen luo ja hänen opetuslapsikseen.
Johanneksen evankeliumin toisesta luvusta jakeista 1 ja 2 näemme, kuinka opetuslapset olivat niin läheisiä Jeesukselle, että he kuuluivat hänen ydinperheeseensä. ”Viikon kolmantena päivänä vietettiin Galilean Kaanassa häitä. Jeesuksen äiti oli siellä, ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa kutsuttiin häihin.” Hääkutsu lähetettiin Jeesuksen perheelle, johon kuuluivat myös hänen opetuslapsensa.
Loppupäätelmänä edellä kuvatusta lyhyestä raamatuntukistelusta voimme todeta, että opetuslapseus on tullut kristilliseen uskoon Jeesuksen kautta. Jeesus itse sovelsi Vanhan testamentin juutalaisuudesta periytynyttä opetuslapseuden ideaa omassa toiminnassaan. Se oli itse asiassa kaikkein keskeisin tapa ja menetelmä hänen opetustoiminnassaan.
Jos opetuslapseus oli näin tärkeä asia Jeesukselle, tulisi sen varmasti olla tärkeä osa myös meidän uskossamme tänään. Jos se päinvastoin puuttuu uskostamme, puuttuu meiltä silloin jotakin sellaista, joka on tärkeä osa Raamattuun perustuvaa kristinuskoa.
Olisiko tässä yksi syy siihen, miksi kristillinen usko nykyään etenkin länsimaissa vaikuttaa väljähtyneeltä ja voimattomalta? Meiltä puuttuu se dynaaminen ja läheinen suhde Vapahtajaan, joka Jeesuksen ensimmäisillä opetuslapsilla oli.
Opetuslapseuden tarkoitus
Seuraava kysymys koskee sitä, miksi ja mihin tarvitsemme uskonelämässämme opetuslapseutta. Eikö riitä, että kuulun kirkkoon ja maksan vaadittavat kirkollisveroni?
Uudesta testamentista näemme, kuinka opetuslapseus kuuluu kristinuskon keskeisimpään olemukseen. Ilman sitä uskomme on helposti kuin tyhjän tynnyrin kolinaa, voimatonta harrastelua tai hetkellinen kulttuurikokemus.
Oppiaksemme, että opetuslapseus kuuluu kristinuskon keskeisimpään olemukseen, meidän tarvitsee lukea vain yksi Raamatun kohta, nimittäin tuttu lähetys- eli kastekäsky, Matt. 28:18–20. Näissä jakeissa Jeesus puhuu kuin Hän, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Näissä kolmessa Raamatun jakeessa Jeesus käyttää neljästi pientä, mutta tärkeää sanaa ”kaikki”. Jeesus käskee opetuslapsiaan menemään ja tekemään kaikki kansat hänen opetuslapsikseen. Vaikka emme vielä kuuluisikaan Jeesuksen opetuslapsiin, kuulumme kuitenkin noihin kaikkiin kansoihin, jotka Jeesus haluaa tehdä opetuslapsikseen.
Opetuslapseus koskee siis Jeesuksen teologian mukaan väistämättä meitä jokaista. On rohkaisevaa havaita, että myös Jeesuksen lupaus ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti” kuuluu opetuslapseusaiheen yhteyteen.
Opetuslapseuden tarkoitus on siis se, että emme ainoastaan pääse itse nauttimaan Jumalan armosta, vaan viemme sitä myös eteenpäin heille, jotka ovat siitä vielä osattomia. Tämän Raamatun kohdan valossa on päivänselvää, että jos tahdomme toteuttaa Jeesuksen antamaa lähetyskäskyä ja tehdä muista kansoista hänen opetuslapsiaan, tulee meidän ensin itse olla Jeesuksen opetuslapsia.
Tällä en tarkoita pelkästään sitä, että lähetystyöntekijöiden ja muiden hengellisen työn tekijöiden tulisi olla henkilökohtaisesti Jeesukseen Vapahtajanaan uskovia ihmisiä, vaan myös sitä, että heidän tulisi itse pyrkiä elämään Jeesuksen opetuslapsen elämää. Sanon ”pyrkiä”, koska opetuslapseudessa ei ole kysymys ihmisen teoista, vaan Jumalan armosta, kuten myöhemmin tulemme huomaamaan.
Opetuslapseuden siunaus
Kolmas ja viimeinen askel tiellä opetuslapseuden tärkeyden ymmärtämiseen ja omaksumiseen on sen siunauksen oivaltaminen. Tämä asia lähtee avautumaan meille, kun tajuamme, että opetuslapseutemme alkuunpanija ja aloitteentekijä on Jumala. Tätä asiaa hyvin valaisevassa jakeessa Joh. 15:16 Jeesus sanoo: ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy.”
Eikö olekin mahtavaa tietää, että Jumala on valinnut sinut ja minut olemaan Jeesuksen opetuslapsia? Tämä valinta tapahtui jo ennen kuin synnyimme tähän maailmaan. Eikä tämä Jumala ole kuka tahansa jumala, vaan hän on taivaan ja maan Luoja. Hän on koko syntiin langenneen ihmiskunnan Lunastaja. Hän on myös häneen uskovien Pyhittäjä. Tämä Jumala on valinnut sinut opetuslapsekseen.
Opetuslapseus perustuu Jumalan armoon. Me emme voi ansaita sitä omilla hyvillä teoillamme. Tätä asiaa meille kirkastaa Paavalin kirje efesolaisille 2: 8–10: ”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.”
Jeesuksen opetuslapsena eläminen kuuluu Jumalan suureen suunnitelmaan jokaisen meidän elämäämme varten. Kun omaksumme henkilökohtaisesti tämän Jumalan suunnitelman ja kuljemme siinä päivittäin, se tuo kunniaa Jumalalle ja suuren siunauksen elämäämme sekä tässä ajassa että iankaikkisuudessa.
Sen toteuttaminen tuo siunauksen myös monille niistä ihmisistä, joita elämämme aikana kohtaamme tavalla tai toisella eri paikoissa ja tilanteissa. Jos ei muuten, niin ainakin siten, että me rukoilemme hiljaa mielessämme Jumalan siunausta heidän elämäänsä. Kuka tietää, vaikka olisimme juuri sillä hetkellä ainoita esirukoilijoita kyseisen ihmisen elämässä. Kuka tietää, vaikka tuo hetki olisikin hänen viimeinen päivänsä tai tuntinsa. Sinun rukouksesi ja hymysi voi olla tarvittava rohkaisu hänelle juuri oikealla hetkellä. ”Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.” Ef. 2: 10.
Minäkö Jeesuksen opetuslapsi?
Mieti hetkinen: tahdotko sinä olla Jeesuksen opetuslapsi? Onko elämässäsi jotakin sellaista, joka estää sinua tulemasta Jeesuksen opetuslapseksi tai olemasta hänen opetuslapsensa?
Yksi sellainen asia voi olla pelko ja erityisesti ihmispelko. Ehkä pelkäät, että jos suostut Jeesuksen opetuslapseksi, hän vie sinut sellaisiin tilanteisiin, joissa joudut nolatuksi ja saat suuren häpeän. Ehkä pelkäät, että jos sinusta tulee Jeesuksen opetuslapsi, menetät elämästäsi monia sellaisia hauskoja ja hyviä asioita, joista nautit. Voin vakuuttaa sinulle, että nämä pelot ovat turhia. Jumalan vastustaja, saatana, syöttää meille aina valheita, sekä ajatuksissa, mielikuvissa, unissa, tunteissa että järkemme tasolla.
Me itse emme tiedä elämämme pituutta emmekä sen tulevia yksityiskohtia. Raamattu vakuuttaa, että Jumala on hyvä Isämme, jonka tarkoitus ei ole tuottaa meille häpeää ja kärsimystä. Jumalan Pyhä Henki on hienotunteisempi kuin kukaan ihminen koskaan voi olla. Hän ei väkisin johda meitä sellaisiin tilanteisiin, joissa tulemme nolatuksi. Jumala ei myöskään pakota ketään mihinkään. Hän kyllä kutsuu meitä, sekä lempeästi että voimakkaammin. Saatana valehtelee, houkuttelee, kiusaa ja pakottaa orjakseen. Jumalan toimintatavat ovat päinvastaiset, sillä hän on rauhan, järjestyksen ja rakkauden Jumala.
Jumala kutsuu, kehottaa, puhuttelee, mutta sydämemme oven aukaisemme vain me itse. Siinä on ovenkahva pelkästään sisäpuolella. Aukaistaan sydämemme ja elämämme ovi Jeesukselle ja tehdään se yhdessä nyt. Siitä alkaa toteutua Jeesuksen opetuslapsen elämä meidän kohdallamme.
Jumalan armo näkyy myös siinä, mikä on Jeesuksen opetuslapsen ensimmäinen tehtävä sen jälkeen, kun Jeesus on kutsunut ja ottanut hänet opetuslapsekseen. Markuksen evankeliumin kolmannen luvun jakeet 13 ja 14 kertovat siitä, kuinka Jeesus kutsui ensimmäiset kaksitoista opetuslasta luokseen. Heidän ensimmäinen tehtävänsä oli pelkästään olla Jeesuksen kanssa. Ei kiirettä, ei vaatimuksia.
Jeesus ensin opettaa ja hoitaa opetuslapsensa. Sitten hän lähettää heidät levosta käsin työhön, viemään eteenpäin evankeliumin sanomaa. Hyvä ystävä, joka luet tätä tekstiä! Herran palvelijana kutsun sinua ottamaan vastaan Jeesuksen opetuslapsen siunatun osan tässä maanpäällisessä elämässä ja kerran iankaikkisuudessa.
Kotitehtävä
Lue Matt. 4:18–22 ja vastaa seuraavaan kysymykseen: Voiko ihminen uskoa Jeesukseen olematta hänen opetuslapsensa?
Esko Siljanen
kirjoittaja toimii Lähi-idässä koulutus- ja opetustehtävissä