Tänä syksynä tulee kuluneeksi neljäkymmentä vuotta siitä, kun Mirjami Uusitalo lähti lähetystyöhön Etiopiaan. Työlupa saatiin opettajan tehtäviin, ja sen ohella vastavalmistunut filosofian maisteri aloitti raamatunkäännöstyön tehtävissä. Tänä vuonna hän toimii käännöskonsulttina lähinnä kahdelle Etelä-Etiopian kielelle, diraitan ja alen kielille.
Neljän vuosikymmenen aikana monet asiat ovat muuttuneet. Tietokoneen erikoisohjelmistot, kuten Paratext, mahdollistavat tekstin välittömän vertailun Raamatun alkuperäiskieliin ja muihin käännöksiin. Se nopeuttaa työtä jopa kahdeksankymmentä prosenttia. Uusitalo mainitsee konkreettisimpana helpotuksena sen, kun työvaihe paperista koneelle jäi pois.
– Enää ei tarvitse kirjoittaa kaikkea uudestaan, jos jossakin kohtaa tulee virhe. Tarkastettavat sivut saa helposti tulostettua ja kopioitua, ja myös korjattua virheet tekstiin samalla kun tekstiä käydään läpi. Tosin samalla voi tulla lisääkin virheitä, ja aikaisemmat tekstin vaiheet eivät ole niin helposti jäljitettävissä.
Käännöksiä ja takaisinkäännöksiä
Pilvipalvelut mahdollistavat sen, että Uusitalo voi työskennellä osan aikaa Suomesta käsin. Hänellä on netin välityksellä reaaliaikainen yhteistyö kääntäjien, asiantuntijoiden ja tarkastajien välillä eri puolilla maailmaa.
– Alkaneen vuoden aikana diraitan tiimin on tarkoitus kääntää tarkastettavakseni Kolmas Mooseksen kirja, jonka sitten tarkastan kahdessa erässä, ensin Suomessa ja sitten tiimin kanssa puolet kirjasta kesäkuussa ja loput syksyllä, loka-marraskuussa.
– Lisäksi saan piakkoin alenkielisen Joosuan kirjan takaisinkäännöksen, jota alan tarkastaa Suomessa ollessani. Käyn sitten tarkastuksen aikana nousseet kysymykseni läpi toukokuussa Etiopiassa ollessani. Tiimit kääntävät muitakin tekstejä, jotka sitten joku muu SIL:n konsultti tarkistaa. Muun ajan käytän Kansanlähetyksen Etiopian asioiden hoitoon.
Äidinkieli valtakielten puristuksessa
Mirjami Uusitalon työhön käännöskonsulttina liittyy myös lukutaitotyön edistäminen. Viimeisimpinä kiitollisuuden aiheina ovat rahoituksen saaminen vuodeksi diraitan lukutaito-opetuksen järjestämiseen ja uudet lukutaito-opettajat.
Kun Uusitalo aloitti työn Etiopiassa vuonna 1986, amharan kieli oli ainoa sallittu virallinen kieli, jota käytettiin myös opetuksessa englannin kielen ohella. Hän kertoo, että silloin noin kuusitoista kieliryhmää sai käyttää kirjoittamiseen omaa kieltään.
– Tosin kaikkien oli käytettävä samoja fidelimerkkejä. Niitä voitiin kyllä modifioida ilmaisemaan niitä äänteitä, joita ei amharan kielessä ollut.
Vuoden 1991 vallanvaihdoksen jälkeen on tullut mahdollisuus käyttää omaa kieltä opetuksessa ja muissakin virallisissa yhteyksissä. Edellytyksenä on, että kieltä on tutkittu ja sillä on sanakirja ja kielioppi.
– Diraitan kielessä edellytykset ovat täyttyneet – osin käännöstyön ansiosta. Työn tuloksena on ilmestynyt Uusi testamentti sekä lukutaito- ja muuta materiaalia, kuten laulukirja. On hienoa päästä näkemään, kuinka työmme antaa arvon vähemmistökielille ja syrjäytetyille yhteisöille. Se viestii sitä, että mikään kieli ei ole liian vähäpätöinen Jumalalle.
Virallisia valtion kieliä on tällä hetkellä viisi: amhara, oromo, somali, afar ja tigrinja.
– Kolmeakymmentäyhtä paikallista kieltä käytetään kouluopetuksessa, lähinnä ala-asteilla. Yleisesti ottaen englannin kieltä aletaan käyttää viidennestä luokasta alkaen.
Kun sanoja ei löydy
Käännöstyöryhmiä ohjaa pyrkimys välittää Raamatun ydinviestiä ”sydämen myötätunnolla”, jotta teksti olisi elävää ja ymmärrettävää. Jos kielestä puuttuu sana tai käsite, niin se pitää luoda. Uusitalo kertoo pari esimerkkiä tästä työstä.
– Pyhyyden käsite on ollut aika vaikea sekä konson että diraitan kielelle kääntämisessä. Sehän tarkoittaa tavallisesta “erotettu”. Diraitan kielessä oli totuttu käyttämään sanaa miili ja konson kielessä sanaa qulqulloota, jotka molemmat tarkoittavat perusmerkitykseltään “puhdasta”. Sitä sanaa käytetään viittaamaan muun muassa Pyhään Henkeen. Diraitaksi Pyhä Henki on Laaffot Miili, ja konsoksi Hapura Qulqulloota. Raamattu on diraitaksi Matsaafa Miiloot, ja konsoksi Mataafa Qulqulloot.
– Niissä tilanteissa, jossa merkitys “erotettu” on tarpeen, olemme käyttäneet sanaa reehade, mikä tarkoittaa joko “valita” tai ”erottaa”. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa mainitaan, että Jumala siunasi ja pyhitti seitsemännen päivän, ja Toisessa Mooseksen kirjassa puhutaan siitä, miten Aaron poikineen erotetaan tai pyhitetään Jumalan palvelukseen.
Uusitalo kertoo, että vielä hankalampi oli kuitenkin löytää vastine “vanhurskauttaa”-sanalle.
– Lopuksi päädyimme diraitan kielessä sanaan tsilluma, jota käytetään myös oikeusterminä “antaa vapauttava tuomio” esimerkiksi Galatalaiskirjeessä.
Naisena miesvaltaisessa työympäristössä
Mirjami Uusitalo työskentelee Etiopian Mekane Yesus -kirkon työyhteydessä. Hän toteaa, että tämän maailman suurimman luterilaisen kirkon palveluksessa on ollut aiemminkin lähettejä, myös naimattomia naisia.
– Naimattomuutta ei ole juuri kummasteltu. Joskus maaseudulla joku paikallinen on saattanut kysyä, onko minulla lapsia tai onko minulla miestä. Noin yleisesti ottaen etiopialaiset kunnioittavat asemaa ja koulutusta. Siellä on paljon naisia johtavissa asemissa.
Niin konson kuin diraitankin tiimeissä on Uusitalon mukaan ollut lähes aina ainakin yksi nainen tiimin jäsenenä.
– Konson tiimissä oli loppuvaiheessa kaksi naista, samoin diraitan tiimissä oli osan aikaa kaksi naista, joista toinen oli loppuun asti. Hän jatkaa vieläkin Vanhan testamentin projektissa. Käännösten tarkistajissa ja lukutaitotyön opettajissa on osa naisia. Tosin yleensä työtoverini ovat olleet lähinnä miehiä, kun ajattelen rovastikuntien ja synodin henkilökuntaa.
Naiseus vaikuttaa kylläkin sen, ettei Uusitalo voi maalla lähteä yksikseen kävellen kovinkaan kauas, varsinkaan iltakuuden jälkeen.
– Ei kuulu kunnialliselle naiselle tai tytölle kävellä yksin pimeällä. Mikäli olen ollut kävellen kylässä kirkon tontin ulkopuolella, minut on aina joku saattanut kotiportille. Kaupungissa autolla liikkuminen on tietysti helpompaa. Eivätkä miehet tule kotiini asioimaan tai kylään yksin, he tulevat joko vaimon tai toisen miehen kanssa.
Jaetut toiveet
Mirjami Uusitalo on huomannut, että pitkä yhdessäolo muuttaa ihmistä. Vuodet Afrikassa ovat opettaneet, että työ ei ole tärkeintä, ihmiset ovat. Kaikkia yhdistävät samanlaiset toiveet, olivatpa he missä tahansa: halu tulla hyväksytyksi, kuulua joukkoon, olla arvostettu ja rakastettu.
– Toisen auttaminen, yhdessä eläminen, perhesiteet. Vieläkin opettelen näitä. Jos en osallistu esimerkiksi hautajaisiin silloin, kun sitä minulta edellytetään, siitä koituu hallaa työllemmekin. Ihan hävettää, kun ajattelen, miten työorientoitunut olen ollut. Nyt työtoverit joskus vertaavat entistä Mirjamia ja nykyistä. Ja nauravat päälle.
Uusitalo on saanut nähdä ja kokea joissakin hankalissa ja joskus vaarallisissakin tilanteissa konkreettisesti Jumalan avun ja vastauksen rukouksiin.
– Ne ovat vahvistaneet luottamusta varjelukseen ja siihen, että “kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka häntä rakastavat”. Jumala pitää sanansa.
Saamapuolella
Neljänkymmenen vuoden omistautuminen raamatunkäännöstyölle ei ole Mirjami Uusitalon mielestä tarkoittanut varsinaista uhrautumista. Hän kokee saaneensa niin paljon.
– Ei minulla ollut perhettä eikä taloa tai työpaikkaa, jotka olisi pitänyt jättää. Vaikeaa oli tietysti jättää vanhenevat vanhemmat, varsinkin kun tiesi heidän surevan ja pelkäävän puolestani. Vuosien kuluessa he kuitenkin tottuivat siihen, ja kesäisin tulin aina kotiin lomalle.
Ihmettelyä Uusitalo on saanut sen sijaan etiopialaisten taholta.
– He kyllä monesti puhuvat siitä, että olen luopunut korkeammasta elintasosta ja omasta perheestä, miehestä ja lapsista. Ne kuuluisivat heidän mielestään jokaisen ihmisen elämään.
Tavallaan se on Uusitalon mielestä totta, mutta hän miettii, olisiko kuitenkaan mennyt naimisiin, vaikka olisi jäänyt Suomeen.
– Olen saanut ystäviä, veljiä ja siskoja, “lapsiakin”, niin Suomessa kuin Etiopiassakin, ja oman asunnon. Olen saanut olla terveenä, mitä nyt flunssia ja ameeboja on ollut. Mutta sairauksia, vatsavaivoja ja flunssaa, on Suomessakin. Ei elämä ole ollut tyhjää.
Nyt kun ystäviä ja lähisukulaisia on alkanut siirtyä pois tästä elämästä, Uusitalolle tulee silloin tällöin mieleen, kuka pitää hänestä huolen vanhuudessa. Jos hän ei itse pysty huolehtimaan itsestään, kuka auttaa, kun ei ole lapsia tai läheisiä omaisia, joihin turvautua.
– Eiköhän Jumala pidä hyvästi huolta silloinkin, kuten tähänkin asti. Eihän sitä tiedä, milloin ja missä tilassa kuolen. Voihan olla, että järki ja jalat kulkevat vielä viimeisenä päivänäkin.
Paras perintö
Oman työnsä perinnöksi etiopialaisille Mirjami Uusitalo haluaa jättää Raamatun käännökset, Jumalan Sanan omalla kielellä. Sama motivoi hänen työtovereitaankin.
– Koskettavinta on aina kuulla siitä, miten ihmiset ovat reagoineet luettuun omakieliseen sanaan. Kun näkee, miten ihmiset tulevat pyytämään painettuja Raamatun osia tai nykyisin ääniraamattuja, se antaa merkityksen näille vuosille.
Teksti: Anne Lepikko