Sergei ja Lilia
Tällä kertaa vien sinut kanssani Kuristikun lähiöön Lasnamäen koillisreunalla. Mahdoitko arvata, että tavallisen yhdensänkerroksisen talon neljännen kerroksen huoneistossa sukellat hetkeksi taiteen, venäläisen kulttuurin ja ikonien maailmaan? Onneksi alakerran naapuri on mukana tulkkina. Työtoverini isä Agu on taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja ja hänen kauttaan sainkin vinkin tähän haastatteluun.
Pujotellaanpa siis kukkatelineiden ja taulujen välistä ateljeen puolelle ja istahdetaan mukavasti sohvalle. Kuvataiteilija Sergei istuu työpöytänsä ääreen ja alkaa oitis esitellä tietokoneelle tallennettuja kuvia tauluistaan. Akvarelleja, öljymaalauksia, pastellitöitä, piirroksia… Maisemia, hevosia, susia, lapsia, valoa, vettä… Lukuisat muotokuvat kertovat henkilökohtaisista kansainvälisistä suhteista diplomaatteihin ja ortodoksikirkkojen johtajiin.
Taideteoksia on syntynyt myös eri kansalliseeposten inspiroimana, muun muassa kuvasarja Kalevalasta. Saan syliini lasertekniikalla teräslevyille tulostetun ”Iki-Kalevalan”, joita on maailmassa vain neljä kappaletta: yksi Suomen presidentin puolisolla Jenni Haukiolla, toinen presidentti Putinilla, kolmas venäläisessä museossa ja neljäs Lasnamäellä. Alkuperäiset kuvat on tehty erikoisella papier-pelle-tekniikalla, jonka käyttöön Sergei sai aikoinaan lisämaustetta Afrikan matkoilla näkemistään luolamaalauksista.
Sergei kertoo: ”Olen syntynyt Kirovissa Keski-Venäjällä, Moloma- ja Vjatka-jokien risteyskohdassa. Seudulla asui paljon eri puolilta kyyditettyjä, kuten mareja, tataareja ja virolaisia. Eri kansallisuudet elivät siellä sulassa sovussa. Minunkin isoäitini oli mari, isä kasakka. Itse koen edustavani venäläistä kulttuuria.”
Vaimo Lilia on kantanut pöytään herkkuja toisensa perään ja istahtaa lopulta itsekin seuraksemme. Hän muistelee lapsuudenkotinsa maisemia Jerevanissa, Armenian pääkaupungissa: Araratin vuori, auringonnousut, aprikoosipuut… ”Seitsemänvuotiaasta alkaen olen asunut äidin kotimaassa Virossa. Kasvoin Mustamäellä. Kun Lasnamäkeä alettiin rakentaa, meille tarjottiin kolmiota Paen lähiöstä. Kävimme sitä katsomassa, mutta säikähdimme kivistä maisemaa ja päätimme jäädä kaksioon Mustamäen mäntymetsien lähelle.”
Taideharrastus toi Sergein ja Lilian yhteen Tallinnassa 1990-luvun puolivälissä. Sergei, joka oli aikoinaan taideopintojen jälkeen ihastunut Tallinnaan ja kiertänyt sitten vuosia maailmaa – ensin kymmenen vuotta Afrikassa ja 90-luvulla Suomessa – piti tuolloin taidegalleriaa Toompealla. Lilialla on monta ammattia, psykologista terveydenhoito-oppilaitoksen opettajaksi ja valokuvaajaksi. Tällä hetkellä hän tekee kuvareportaaseja venäläisen kulttuurin keskuksen portaaliin slavia.ee.
Perheeseen syntyi poika, ja etsittiin sopivaa uutta kotia. Pirita-Kosella oli myynnissä omakotitalo metsän siimeksessä. Hinta ja auringonvalon määrä ratkaisivat kuitenkin sen, että vuonna 1997 pojan yksivuotispäiviä vietettiin Lasnamäen reunalla valoisassa kerrostalokodissa, jonka ikkunasta avautui maisema mäntymetsän yli. ”Silloin tuntui, että tässä kuuden huoneen ja keittiön asunnossa on tilaa vaikka kuinka! Nyt ei tahdo enää mahtua kävelemään”, huokailee isäntäväki parinkymmenen vuoden aikana kertyneiden kirjojen, taulujen ja tavaran runsautta.
Sergei on tyytyväinen: ”Täällä on oikein mukava elellä, rauhallista ja valoisaa. Talo on siisti ja sijainti ihanteellinen, melkein kuin asuisi Pirita-Kosella! Saan Piritan satamasta paljon inspiraatiota tauluihini. Ennen kuin muutimme tähän, tässä talossa asui paljon suuria lapsiperheitä, mutta meidän tullessamme monet olivat jo muuttaneet pois, lapset kasvaneet ja talo hiljentynyt. Teen usein töitä yöllä. Sytytän kirkasvalolamput, valitsen mieleiseni taustamusiikin ja saan keskittyä kaikessa rauhassa.”
Sergein taidekipinä syttyi jo varhain, ennen kouluun menoa. 13-vuotiaana hän aloitti ikonien restauroinnin vanhojen ikonimestareiden ryhmässä. Ikonit ovat Sergein sydämellä yhä. Hänen maalaamiaan ikoneja löytyy monista kirkoista ja lukuisista kodeista. ”Olen sydämeltäni ortodoksi. Kotikirkkoni on lapsuuden kotikylässä Kirovissa… käyn siellä yhä silloin tällöin unessa!” kertoo Sergei, joka toimii nykyään Moskovan patriarkaatin ortodoksikirkon ikoniasiantuntijana.
Työhuoneessa on nytkin useita ikoneja odottamassa restaurointia. ”Täkäläinen ilmasto on vaativa ikoneille, joiden maalikerrostumat liikkuvat ja rapistuvat lämmön ja kosteuden vaihdellessa. Restauroiminen voi viedä kuukausia, kun maalikerroksia irroitetaan kerros kerrokselta.” Pohjois-Tallinnassa sijaitsee Koplin Pyhän Nikolauksen ortodoksikirkko, jonka entisöimiseen Sergei on panostanut jo vuosia etsien rahoitusta ja johtaen ikonostaasin kunnostusta.
Ilta on huomaamatta vierähtänyt jo pitkälle. On aika palata jännittävästä ikonien ja taiteen maailmasta takaisin Lasnamäelle ja kiittää isäntäväkeä vieraanvaraisesta vastaanotosta. Mikä yllättävä seikkailu! Uskon, että kohtaamme vielä. Suurkiitos myös tulkille!
Lasnamäkeen liittyen tulevat vielä mieleen Lilian sanat: ”Alkuun oli totuttelemista ajatukseen, että asumme Lasnamäellä. Nyt olemme jo unohtaneet sen! Meillä on täällä paljon ystäviä, osa tuttuja jo opiskeluajoilta. Täällä asuu mielenkiintoisia ihmisiä, kirjailijoita, dramaturgeja… Ihmiset tekevät tästä alueesta meidän silmissämme kauniin!”
Teksti ja kuvat: Kirsti Malmi
Kirsti Malmi on Kansanlähetyksen lähetti Virossa. Voit tutustua häneen ja tilata uutiskirjeen tästä linkistä.