Minu Lasnamäe osa 5/12

Violetta-Viktoria

Tapasimme eilen ensimmäistä kertaa. Violetta-Viktoria, nuori musiikinopiskelija, tuli seurakuntakodillemme Pae palvekodaan kokeilemaan lahjaksi saatuja pikku urkuja.
Olin tiedustellut paikallisen musiikkiopiston rehtorilta, löytyisikö oppilaista mahdollisesti halukkaita pianon tai urkujen soittajia auttamaan seurakuntamme musiikkityössä. Hän lupasi suositella meitä yhdelle jo musiikkiopiston päättäneelle oppilaalleen, joka jatkaa nyt urkujen soiton opiskelua musiikkiakatemiassa.

Ilokseni Violetta-Viktoria oli myös valmis kertomaan tämän palstan lukijoille omasta Lasnamäestään:

Olen kolmannen polven lasnamäkeläinen. Äidin vanhemmat muuttivat tänne Paen lähiöön 1960-luvun lopulla Venäjän Kaukoidästä. Isän vanhemmat puolestaan tulivat Lasnamäelle Valko-Venäjältä. Asumme vanhempieni ja isoäidin kanssa tässä melko lähellä. Viihdyn Lasnamäellä, koska ihmiset ovat täällä avoimia juttelemaan niin vieraiden kuin ystävien kanssa. Suurin osa Lasnamäen asukkaista on venäjänkielisiä.

Aloitin koulutieni Paekaaren koulussa. Peruskoulun ja lukion päättötodistukset sain Lasnamäe Vene Gümnaasiumista. Molemmissa kouluissa opetuskieli oli venäjä. Toki koulussa opetettiin myös viroa, mutta tilaisuuksia kielen harjoittelemiseen oli valitettavan vähän. Sain enemmän kieliharjoitusta ja vironkielisiä kavereita, kun pääsin Lasnamäen musiikkiopistoon opiskelemaan pianonsoittoa. Siellä on opetuskielenä viro.

Pidän luonnosta. Lapsena lempipaikkani Lasnamäellä oli Paen vanha kalkkikivilouhos, jossa tykkäsin kävellä kavereideni kanssa. Muistan, kuinka alue oli vielä autiota joutomaata. Viimeisten vajaan kymmenen vuoden aikana tämä osa Lasnamäkeä on kehittynyt vauhdilla. Louhosalue on muutettu kauniiksi Paen puistoksi ja ympärille on rakennettu paljon uusia kerrostaloja. Puistossa on nyt kuntopolku, ja muutenkin Lasnamäelle on tullut paljon uusia liikuntamahdollisuuksia, kuten Tondiraban jäähalli.

Paen puisto on edelleen yksi suosikkini. Toinen rakas paikka on ihan Lasnamäen kupeessa sijaitseva Tallinnan laululava, joka näin talvisaikaan on suosittu mäenlaskupaikka. Olin kerran musiikkiopiston kanssa esiintymässä valtakunnallisessa nuorten laulujuhlassa.

Kerran pianonopettajani kutsui minut kokeilemaan musiikkiopiston digitaalisia urkuja ja siitä syttyi kiinnostukseni urkuja kohtaan. Musiikkiopistossa opiskelin urkujensoittoa sivuaineena, mutta nyt urut on jo toista vuotta pääaineeni Viron Musiikki- ja Teatteriakatemiassa Andres Uibon oppilaana. Jo kuutena vuonna olen osallistunut urkufestivaaleille Virossa ja Venäjällä.

Urut on harvinainen ja kiehtova soitin, joita muutamien konserttiurkujen lisäksi löytyy lähinnä luterilaisista kirkoista. Suvussamme on ortodokseja, mutta meidän perheessämme ei ole kirkon jäseniä. Opiskelun myötä olen tutustunut liturgiaan ja koraaleihin ja käynyt joskus kuuntelemassa niitä Tallinan Jaanin kirkossa. Haaveilen ammatista urkujensoiton parissa. Mikäpä ettei vaikka seurakunnassa!

Teksti ja kuvat: Kirsti Malmi

P. S. Kutsuin Violetta-Viktorian säestämään kaksi laulua ensi sunnuntain perhemessussa!

Kirsti Malmi on Kansanlähetyksen lähetti Virossa. Voit tutustua häneen ja tilata uutiskirjeen tästä linkistä.

Lue lisää Kansanlähetyksen työstä Virossa.