Minu Lasnamäe -palstan viimeinen haastattelu on korkeatasoisin! Tapasin Mustakiven lähiön yhdeksänkerroksisen talon kymmenennessä kerroksessa joukon tuoreita lasnamäkeläisiä.
Tämä kodikas kattokerroksen huone, jonka ikkunoista avautuu kahteen suuntaan huikea näköala yli Lasnamäen itäpäädyn, on kymmenen asiakkaan ja kolmen tukihenkilön yhteinen ”päämaja”.
Olemme valtion omistaman hoitokotiyhtiön AS Hoolekandeteenusedin ylläpitämässä Lasnamäen Kodissa. Se on tarkoitettu lievästi kehitysvammaisille nuorille aikuisille. He ovat muuttaneet asumaan Mustakiven lähiöön vasta viimeisten vuoden parin aikana asuttuaan tähän asti eri lastenkodeissa ja hoitokodeissa. Nyt he opettelevat itsenäistä elämää tukihenkilöiden ohjauksella.
Kaikki kymmenen asiakasta käyvät päivittäin työssä, kuka talonmiehenä tai siivoojana, kuka kahvilassa kokin apulaisena tai tiskaajana jne. He asuvat eri puolilla Mustakiven lähiötä kolmessa kerrostalohuoneistossa, joista yhden yläkerrassa on tämä kaikkien yhteinen tupakeittiö. Siellä he valmistavat päivittäin vuorollaan yhteiset ateriat ja viettävät aikaa tukihenkilöiden kanssa. Työvuorot on jaettu asuntojen kesken.
Suurin osa Mustakiven yksikön asukkaista oli minulle tuttuja jo Vääna-Vitin Kodista, jossa olen muutaman vuoden käynyt pitämässä kirkkohetkiä. Nyt tapasimme ensimmäistä kertaa Lasnamäellä ja jälleennäkemisen riemu oli molemminpuolinen. Kristel oli valmis kertomaan meille itsestään ja omasta Lasnamäestään.
”Muutin tänne noin vuosi sitten Vääna-Vitin Kodista. Asumme kolmestaan yhdessä asunnossa kilometrin päässä. Aamulla heräämme ja syömme aamupalaa omassa keittiössä. Sitten lähden heti töihin.
Olen talonmiehenä yhdessä kerrostalossa tässä lähellä. Joka arkiaamu käyn ensi töikseni siellä siivoamassa. Tyhjennän roskikset ja huolehdin, että jäteastioiden ympäristö on siisti. Tarvittaessa teen lumitöitä, haravoin tai huolehdin liputuksesta. Ihmiset ovat ottaneet minut ystävällisesti vastaan; kukaan ei ole puhunut ilkeästi.
Sen jälkeen tulen tänne päämajaan ja autan täälläkin, missä tarvitaan. Pidän erityisesti ruuanlaitosta ja leipomisesta!
Pari kertaa viikossa käyn iltapäivällä Tallinnan länsipuolella Tabasalussa talonmiehen hommissa. Menen sinne kahdella bussilla. Alkuun bussista toiseen vaihtaminen Tallinnan keskustassa tuntui haasteelliselta, mutta nyt olen jo tottunut siihen, kuten muutenkin täällä asumiseen.
Olen tyytyväinen elämääni. Pidän kovasti kaikista kolmesta tukihenkilöstä, jotka ovat meillä töissä. Tulemme hyvin toimeen keskenämme. Vapaa-ajalla pelaan mielelläni tukihenkilön tai toisten asukkaiden kanssa lautapelejä.
Tykkään myös matematiikasta ja värityskirjoista sekä laulamisesta ja tanssimisesta. Kun iltaisin lähdemme puoli kahdeksan maissa täältä omaan asuntoomme, katson yleensä ensin telkkaria. Usein laitan omassa huoneessani musiikin soimaan ja sitten tanssin ja laulan mukana.
Olen osallistunut joka vuosi laulujuhlille ja aion tehdä sen myös tulevana kesänä. Tänä vuonna kehitysvammaisten hoitokotien yhteinen laulujuhla järjestetään Viljannissa.
Odotan jo lauluharjoitusten alkamista Vääna-Vitissä, sillä samalla reissulla voin käydä pyöräilemässä. Oma polkupyöräni on nimittäin vielä Vääna-Vitissä, sillä täällä Lasnamäellä ei ole oikein paikkaa, jossa voisi pyöräillä tai säilyttää pyörää. Käveleminenkin on ihan kivaa. Kaikkein kaunein ja ihanin paikka täällä Lasnamäellä on oma kotini!”
Lopuksi:
12 viikkoa ja 12 kohtaamista on nyt takanapäin! Kiitos kaikille, jotka olette olleet kanssani tällä tutustumisretkellä. Toivon, että olette ajatuksin ja esirukouksin mukana jatkossakin. Muistattehan ihmisiä, jotka ovat näinä viikkoina esitelleet meille Lasnamäen kaupunginosaa tai myös tänne perustettavaa luterilaista seurakuntaa. Tarkempaa tietoa Lasnamäen Pyhän Markuksen seurakunnan toiminnasta löydät seurakunnan vironkieliseltä kotisivulta markuse.ee.
Teksti ja kuvat: Kirsti Malmi
Kirsti Malmi on Kansanlähetyksen lähetti Virossa. Voit tutustua häneen ja tilata uutiskirjeen tästä linkistä.