Kansanlähetyspäivien alla Ryttylässä pidettiin Raamattukesä. Ulkona kävi kova kuhina, kun talkooväki auringon paahtaessa valmisteli paikkoja juhlaviikonloppua varten. Me muut istuimme kappelissa kolme päivää saamassa opetusta Roomalaiskirjeestä.
Myös minä olin oppilaiden joukossa. Opetusvastuutakin oli, mutta suurimman osana ajasta kuitenkin kuuntelin muiden opetusta. Joku varmaan ihmetteli, mitä Vesa siellä teki. Eikö hän jo tiedä kylliksi Raamatusta? Eikö hän opettaisi paremmin kuin useimmat muut opettajat?
Raamatun opettajalla on kiusaus ajatella liikoja tiedoistaan ja taidoistaan. Yksi tapa nöyrtyä on laittaa itsensä kuuntelemaan muiden opetusta. Mutta minulle kyse ei ole vain ylpeän ja itsekkään minän kurittamisesta vaan enemmän halusta opiskella Raamattua ja saada opetusta toisilta, joilla on annettavaa minulle. Tämän elämän aikana ei tule hetkeä, jolloin olisin kyllin oppinut. Eikä kyse ole ainoastaan tiedosta. Raamattu on elävä Jumalan sana, joka varmasti vaikuttaa kuulijassa. Sanan kautta syntyy usko ja uskon mukaista elämää. Sitä minäkin tarvitsen ja kaipaan. Siksi etsiydyn usein Sanan äärelle.
Uskonpuhdistaja Martti Luther arvosteli niitä kristittyjä, jotka luulivat osaavansa Raamatun ja sen tiivistelmän, katekismuksen, joka selittää kristillisen uskon ydinkohdat. Luther kirjoitti: ”Myös minä olen tohtori ja saarnaaja, ainakin yhtä oppinut ja kokenut kuin nuo ylimieliset ja suruttomat arvelevat olevansa. Silti teen kuin lapsi, joka opettelee katekismusta. Aamuisin ja muulloinkin, kun minulla on aikaa, luen ja lausun sana sanalta ääneen Isä meidän -rukouksen, kymmenen käskyä, uskontunnustuksen, psalmeja jne. Sen lisäksi minun on joka päivä jatkuvasti luettava ja opiskeltava, enkä sittenkään kykene käsittämään lukemaani niin kuin kernaasti haluaisin. Lapseksi ja katekismusoppilaaksi minun on jäätävä ja mielelläni jäänkin. – – Heidän ei pidä koskaan ajatella, että he osaavat nämä kappaleet perin pohjin tai edes tuntevat ne kaikin osin riittävästi, vaikka heistä näyttäisi, että he osaavat ne liiankin hyvin. Sillä vaikka he tuntisivat ja osaisivat ne läpikotaisin, mikä tosin ei ole mahdollista tässä elämässä, silti niistä saadaan monenlaista hyötyä ja hedelmää, kun niitä päivittäin mietiskellen ja keskustellen luetaan ja harjoitetaan. Pyhä Henki on nimittäin tällaisessa lukemisessa, keskustelussa ja mietiskelyssä läsnä ja antaa siihen aina uutta ja syvempää valoa ja intoa, niin että katekismus maistuu paremmalta ja toteutuu meissä yhä paremmin.”
Vesa Ollilainen
(Kirjoitus on aiemmin julkaistu Vesa Ollilaisen tukirenkaan uutiskirjeessä.)
Kansanlähetysopiston syyslukukausi alkoi 14.8. yli 50 opiskelijan voimin. Opistolla olemme iloisia ja kiitollisia jokaisesta opiskelijasta. Vielä kuitenkin ehtii mukaan. Laita sana kiertämään. Ystävän suositus on paras suositus. Se, että sinä kerrot ympäristössäsi opiston myönteisestä vaikutuksesta elämääsi, on parasta tukea meille. Kiitos myös, että muistat meitä rukouksin.