Tämä opetus on osa Kansanlähetysopiston luentosarjasta, jossa käsiteltiin Raamatun runollisia kirjoja. Periodi pidettiin 25–27.3.2019.
Saarnaajan kirja on yksi Vanhan testamentin kirjoista. Se sisältää runoutta ja proosaa. Saarnaajan kirja ei ole kirjoitettu yhtenäisesti vaan ajatuksen virtana, ja sen merkitys löytyy kirjan sisällöstä.
Saarnaajan kirja oli Daavidin pojan, Jerusalemin kuninkaan, sanoja. Ei kuitenkaan tiedetä, oliko Saarnaaja juuri Salomo vai joku myöhempi kuningas. Kirjassa on kuitenkin paljon yhtymäkohtia Salomon elämään. Saarnaaja oli rikas, suuri Israelin kuningas, ja hänet tunnettiin viisaudestaan. Hän kirjoitti paljon sananlaskuja. Hän oli myös opettaja ja ajattelija. Saarnaajan kirjassa on kuuluvissa sekä saarnaajan että kertojan ääni.
Kirjan rakenne
Saarnaajan kirja koostuu neljästä osasta. Aluksi kirjan johdannossa käsitellään sitä, mihin aikakauteen kirja sijoittuu. Ensimmäisessä luvussa (1:12–18) Saarnaaja pohdiskelee, mitä hyötyä meillä on työnteosta, miten voimme tietää, että elämällä on merkitys ja mitä elämän merkitys on. Sen jälkeen alkaa Saarnaajan matka (1:12–12:7), jolla hän pohdiskelee elämän nautintojen merkitystä: kuinka elämässä vaikuttavat syöminen, juominen, aika, sortaminen, yksinäisyys ja vääryys. Kirjoittaja pohtii elämän ja kuoleman merkitystä ja viisauden ja tyhmyyden sekä rikkauden ja omaisuuden vaikutusta. Saarnaajan kirja päättyy kohtaan 12:8–14.
Kirjan tarkoitus
Saarnaaja pohtii kirjassaan oman elämänsä rajallisuutta ja Israelin viisauden perintöä. Hän miettii elämän viisautta ja huomaa, että Jumalan pelko on viisauden alku. Saarnaaja kertoo vapaasti omasta elämästään. Hän muistuttaa meitä Salomosta vaikkei mainitse Salomon nimeä. Saarnaajasta tulee selville, että hän on Israelin kuningas, ajattelija ja israelilainen. Saarnaajan ääni ei ole ainoa, joka kuuluu kirjassa, vaan siinä on myös kertoja, joka voi olla kirjoittaja, ja hän tulee mukaan kirjan ratkaisevissa kohdissa.
Saarnaajan tehtävä
Saarnaajan tehtävä ja metodi ilmenee jakeissa 1:13–14: Minä ryhdyin etsimään viisautta ja kaikkea mitä auringon alla tapahtuu. Tämän raskaan tehtävän on Jumala antanut ihmisen vaivaksi. Minä katselin kaikkea työtä, jota auringon alla tehdään ja katso: kaikki se on turhuutta ja tuulen tavoittelua.
Kirjan käännekohta tulee kohdassa Saarn. 7:23–29: Kaiken tämän olen viisaudella koetellut. Minä sanoin: Tahdon tulla viisaaksi. Mutta viisaus pysyi tavoittamattomissa. Kaukana on kaiken sisin olemus, syvällä, syvällä. Kuka voi sen löytää? Minä ryhdyin itsekseni pohtimaan ja etsimään viisautta ja kaiken lopputulosta ja ymmärsin, että jumalattomuus johtuu järjettömyydestä ja tyhmyys mielen sokaistumisesta.
Saarnaajan kirjan kaksi tasoa
Saarnaajan kirjasta löytyy kaksi tasoa. Pinnallinen taso on tyhjyys ja katoavaisuus. Minä ryhdyin etsimään viisautta ja tutkimaan kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu. Tämän raskaan tehtävän on Jumala antanut ihmisen vaivaksi. (Saarn. 1:13) Saarnaajan suurin ongelma oli, miten hän voi tietää asiat. Hän ajatteli ilman Jumalaa. Saarnaaja sanoi: ”Minä etsin” eli hän luotti itseensä eikä Herraan.
Pintaa syvemmältä Saarnaaja totesi: Minä katselin kaikkea työtä, jota auringon alla tehdään, ja katso: kaikki se on turhuutta ja tuulen tavoittelua. (Saarn. 1:14) Älä siis etsi elämän tarkoitusta ja iloa ilman Jumalaa!
Kirjan syvempi taso ilmenee jakeissa Saarn. 12:3–14: Tässä on lopputulos kaikesta, mitä nyt on kuultu: pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä koskee jokaista ihmistä. Jumala vaatii tuomiolle kaikista salatuistakin teoista, niin hyvistä kuin pahoista. Siitä voidaan todeta, että Herran pelko on viisauden alku. Lopputulos on, että meillä on ilosanoma evankeliumissa ja että Jumala ei anna epäjärjestyksen vallita loputtomiin.
Kirjan sanoma voidaan tiivistää näin: Saarnaaja ryhtyi itsenäisesti tutkimaan kaikkea, mitä on auringon alla, ja näki, että kaikki on turhuutta. Saarnaajan kirjan luku 7 kertoo, että Jumala on luonut ihmisen johonkin tiettyyn tarkoitukseen, mutta ihminen keksii omia tarkoituksia ja asioita. Lopputuloksena Saarnaajan kirjan jakeissa 12:3–14 puhutaan Jumalan pelosta. Ilman sitä meidän viisaudellamme ja ajattelullamme ei ole kestävää pohjaa. Jumala tulee myös keskeyttämään turhuuden kierteen. Niin hän on tehnyt ja tulee tekemään Jeesuksen Kristuksen kautta.
Turhuus ja vaivannäkö
Saarnaaja pohtii, onko kaikki turhuutta: Vaivannäkönsä keskellä ihmisellä ei ole muuta onnea kuin syödä ja juoda ja nauttia elämän iloista. Minä huomasin, että myös tämä tulee Jumalan kädestä. (Saarn. 2:24) Saarnaaja miettii asioita, joilla täytämme elämämme: viisaudella, nautinnolla, rikkaudella, vallalla, velvollisuuksilla, sosiaalisella vastuulla, kunnialla, hurskaudella ja uskonnolla.
Onko kaikki vaivannäkö turhaa? Saarnaaja ei sano, että kaikki olisi täysin turhaa. Työ tuo ruuan pöytään ja syöminen täyttää vatsan. Maailmassa on paljon hyvää ja kaunista. Kuitenkin juuri kun olet ottamassa sitä kiinni, se katoaa. Kaikki se on turhuutta ja tuulen tavoittelua. Voimme täyttää elämämme monella eri tavalla. Filosofialla voit täyttää aivosi, hedonismilla voit täyttää kehosi, materialismilla voit täyttää taskusi, etiikalla voit täyttää omantuntosi ja uskonnollisuudella voit täyttää sielusi.
Saarnaajan kirjan sanoma ei ole, että kaikki vaivannäkö auringon alla olisi täysin arvotonta, vaan että se ei ole lopullista tai iankaikkista. Kirjan tarkoitukseksi voidaan todeta, että Salomon elämän avulla lukija saa tietää, kuinka kaikkinainen rikkaus, maine ja viisaus ovat turhuutta, ellei ihminen saa nauttia näistä lahjoista Jumalan pelossa.
Saarnaajan puhe vaivannäöstä kuvaa kaikkea sitä, millä täytämme elämämme. Turhuus ei ole täysin hyödytöntä. Lyhytaikaisilla tarkoituksilla ei kuitenkaan voi korvata pitkäaikaista tarkoituksettomuutta. Jeesuksessa löydämme elämän ja tarkoituksen vaivannäössäkin.
Saarnaajan kirjassa pohditaan, onko turhaa pohtia turhuutta. Siitä voidaan kuitenkin todeta, että vaatii viisautta tuntea tyhmyyttä, valoa tuntea pimeyttä, syvyyttä tuntea turhuutta, merkitystä tuntea merkityksettömyyttä.
Saarnaaja kysyy kysymyksen, johon muut Raamatun kirjat vastaavat. Saarnaaja etsii Jumalaa, mutta Raamatun suuri kertomus on, että Jumala on etsinyt ihmisen. Jobin kirjassa Jumala puhuu ja sen takia Jobilla on kaikkea, vaikka hänellä ei ole mitään. Saarnaajalla puolestaan on kaikkea, mutta Jumala on hiljaa ja sen takia hänellä ei ole mitään.
Elämän merkitys ja tarkoitus
Saarnaaja uskaltaa kysyä ja haastaa: Onko asioilla merkitystä ja tarkoitusta? Häntä vaivaa asioiden samankaltaisuus ja yhdentekevyys sekä aikakäsitys, jossa asiat kertautuvat loputtomasti. Pahuus on hänelle ratkaisematon ongelma. Jumala on mysteeri, jota ei voi tietää. Kuolema on elämän varma ja lopullinen päätös.
Saarnaaja nostaa esille hyvin ajankohtaisia asioita, joita ovat tyhjyys ja turhuus. Saarnaajan kirja vie meidät ristille Kristuksen luo. Jumalan pelkoa on suhde Isään Hengessä Jeesuksen kautta. Jumala on tullut lähelle Jeesuksessa Kristuksessa. Hän elää ja tulee lähelle Sanassa, sakramenteissa, rukouksessa ja kristittyjen yhteydessä. Jeesus voi tulla elämäämme keskeyttämään turhuuden kokemuksen, vahvistamaan ja virvoittamaan.
Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika on repiä maasta. (Saarn. 3:1–2)
Jumalassa löydämme tarkoituksen
Saarnaajan kirja on ajankohtainen tänäkin päivänä. Jokainen uusi sukupolvi miettii samoja asioita: Mikä on elämän tarkoitus? Ovatko minun elämäni ja tekemäni asiat turhia? Onko minun elämäni päivät jo etukäteen määrätty?
Voimme luottaa Raamatun antamiin lupauksiin. Jokainen ihminen on arvokas, ja jokaisen ihmisen elämällä on tarkoitus. Jumala on luonut jokaisen ihmisen elinpäivät etukäteen. Voimme jokainen rukoilla ja pyytää, että taivaan Isä johdattaa askeleemme eteenpäin.
Meidän työmme ja opiskelumme ei ole turhaa, vaan voimme tehdä sen kiitollisena. Jokaisella ihmisellä on tärkeitä valintoja ja päätöksiä, joihin voimme pyytää Jumalalta neuvoa. Voimme olla joka päivä kiitollisia siitä, että saamme elää ja nähdä elämän kauneuden. Voimme kiittää erilaisista asioista elämässä, kuten ystävistä, läheisistä, ruuasta, puhtaudesta, luonnosta, harrastuksista, työstä ja opiskelusta. Kaikki hyvä tulee Jumalalta. Jumalan rakkaus on suurempi kuin osaamme edes ajatella.
Jokaisen elämään tulee myös suruja ja vastoinkäymisiä, mutta niissäkin Jumala kulkee rinnalla ja antaa voimaa jaksaa. Jokaisen ihmisen on hyvä välillä pysähtyä pohtimaan elämän merkitystä ja elämän rajallisuutta. Miksi olen täällä ja mitä valintoja elämässä teen? Jumalan kautta löydämme elämän syvällisen tarkoituksen, ja Jeesuksen ristin sovitustyön ansiosta saamme olla pelastettuja armosta.
Saamme olla Jumalan lapsia ja lähellä häntä. Jeesus antaa sydämeemme rauhan ja ilon, joka kestää elämän hyvissä ja vaikeissa hetkissä. Voimme nähdä elämämme iankaikkisuuden näkökulmasta. Tämä elämä on lyhyt iankaikkiseen elämään nähden. Emme aina ymmärrä, miksi Jumala sallii elämäämme vaikeita ja kipeitä asioita. Jumala katsoo niitä kuitenkin aina ikuisuuden näkökulmasta.
Olet arvokas ja elämälläsi on tarkoitus. Siunausta elämääsi!
Richard Eklundin luennon pohjalta muistiin merkitsi Tuija Kuusisto. Viimeisessä kappalessa on hänen omaa pohdintaansa luennon pohjalta.
Tutustu Kansanlähetysopiston tuleviin periodeihin tästä.
Artikkeli on julkaistu alunperin 14.5.2019.
