Kolme lastenlastamme, 7–9-vuotiaat pojat saivat Kansanlähetyksen lastenleirillä innostuksen lukea Uuden testamentin läpi. Pojat viettivät hellyyttäviä lukuhetkiä kotisohvalla vieri vieressä Raamatut kädessä. Näistä virisi keskusteluja, jotka avasivat minullekin uusia näkymiä Raamattuun.
Yhdeksänvuotias kysyi, voiko ihminen päästä taivaaseen, jos hänet on kastettu, mutta hän ei lue Raamattua, ei rukoile eikä käy kirkossa. En ennättänyt vastata, kun toinen poika vastasi, että kyllä kannattaa käydä kirkossa. Hän kertoi huomanneensa, että usko alkoi hiipua, kun koronarajoitusten aikaan ei päässyt kirkkoon.
Pysähdyin miettimään, miten tärkeää myös lapselle on päästä Jumalan sanan äärelle. Koronasulkujen aikana nuorin pojista oli vasta kuuden vuoden ikäinen. Pientenkin, kirkonpenkissä pyörivien lasten mieliin ja sydämiin jää paljon enemmän Jumalan sanan siemeniä kuin ehkä luulemme. Lasten äänet kirkossa ovat seurakunnan toivon ja tulevaisuuden merkki!
Kansanlähetyksen lapsi- ja nuorisotyö on ollut perheellemme valtava aarre ja kiitoksen aihe jo kolmessa sukupolvessa. Olen itse osallistunut opiskelijana nuorten tapahtumiin. Lasten- ja nuortentapahtumat antoivat viidelle lapsellemme ikäisiään uskonystäviä ja eväitä omaan hengelliseen elämään. Iloitsen, että kaikki 12 lastenlastammekin ovat päässeet lasten- ja perheleireille.
Suuri osa Suomessa syntyneistä ei kuule evankeliumin sanomaa missään vaiheessa lapsuuttaan. Meillä on kasvamassa sukupolvi, joka ei tiedä eikä tunne kristinuskon ydintä, tietä taivaaseen Jeesuksen sovitustyön kautta.
Kristilliseen lapsi- ja nuorisotyöhön panostaminen on kannattava investointi niin terveen yhteiskunnan kuin elävän seurakunnan tulevaisuuteen. Mukaan kutsumalla, rukouksin sekä taloudellisella tuella jokainen voi osallistua tähän haasteeseen. Jeesus on antanut meille tehtävän: ”Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta.”
Päivi Räsänen
Kirjoittaja on lääkäri ja kansanedustaja.
Kolumni on julkaistu Kansanlähetyksen Suuressa mukana -lehdessä 3.12.2024.
Kuva: Ilkka Kontturi