Gerson Mgayan saarna tuomiosunnuntaina 24.11.2019 Kuhmon seurakunnassa
Matteus 25: 31–46:
”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’
”Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’ Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’
”Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’
”Silloin nämäkin kysyvät: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’ Silloin hän vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’
”Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.”
Tänään on viimeinen sunnuntai ennen adventtia. Tämä sunnuntai päättää kirkkovuoden. Teksti, jonka tänä sunnuntaina luimme, viittaa siihen, mitä tapahtuu aivan tämän maailman lopussa.
Olemme tottuneet kuulemaan, että Jeesus on Ystävä, Valtias, Parantaja, Lunastaja, Pelastaja ja Paimen!
En ole usein kuullut ihmisten puhuvan Jeesuksesta tuomarina. Tämän päivän evankeliumi panee meidät miettimään Jeesusta eri tavalla. Hänet kuvataan tuomariksi. Tässä evankeliumin kohdassa hän jakaa kansat kahteen vastakkaiseen ryhmään.
Toisen ryhmän nimi on Isäni siunaamat, toisen kirotut. Yksi henkilö kutsutaan Jumalan valtakuntaan, toinen suljetaan pois Jumalan valtakunnasta. Toinen perii iankaikkisen elämän, toisen kärsimyksillä ei ole loppua.
Tämä ei ole vertaus vaan pikemminkin tulossa olevaa todellisuutta. Aikojen lopussa on tulossa suuri jako. Jeesus, jonka me julistamme olevan ystävä, pelastaja, lunastaja ja parantaja, on myös tuomarimme. Tällaista kuvaa emme useinkaan ajattele: Jeesus tuomarina. Mielestäni vieläkin pysäyttävämpää ja ajattelemisen aihetta herättävää tässä kappaleessa on se, millä perusteella ihmiset ja kansat jaetaan.
Tuomari käyttää tuomiossaan jakoperusteena sitä, miten kohtelemme vähäisimpiä joukossamme. On siis erittäin tärkeää tietää, keitä nämä vähäisimmät ovat.
Vähäisimmät ovat niitä, joihin emme kiinnitä huomiota tai joista emme välitä.
1. Puhumme monille ihmisille, mutta emme juuri koskaan heille.
2. Muistamme monia nimiä, mutta heidän nimensä unohdamme.
3. Meillä on monia ystäviä, mutta he eivät kuulu niihin.
4. Vierailemme monien ihmisten luona, mutta he eivät ole listassamme.
5. Kutsumme monia ihmisiä mukaan, mutta emme heitä.
6. Kaikkien niiden asioiden joukossa, jotka vaativat huomiotamme tässä elämässä, he ovat marginaalissa. He eivät koskaan saa aikaamme.
Jaamme elämämme niiden asioiden parissa, joita pidämme merkityksellisinä: perhe, ystävät, työ, huvi ja lepo. Niitä ihmisiä, joista emme välitä, Jeesus kuvaa nälkäisiksi, janoisiksi, kodittomiksi, alastomiksi, sairaiksi ja vangituiksi. Tämä lista toistetaan neljä kertaa. Joku on sanonut, että jos huomaat jotakin asiaa toistettavan jossakin kappaleessa, pysähdy miettimään sitä joksikin aikaa. Toistaminen korostaa asioita. Sitä ei saa jättää huomiotta. Siis asian ydin tässä on: miten kohtelemme toisiamme?
Tuomari ei kysy, monestiko olet käynyt kirkossa tai miten usein luet Raamattua. Vaikka nämäkin asiat ovat tärkeitä, merkityksellistä on, miten paljon hyödynnämme sitä, mitä luemme ja mitä meille opetetaan. Näin ollen uskomme ei saisi olla vain sanoja tai teorioita. Sen on löydettävä paikkansa jokapäiväisessä elämässämme.
Toinen yllättävä asia tässä tekstissä on, että sekä Isän siunatut että kirotut ovat tietämättömiä tekemistensä ja tekemättä jättämisiensä todellisesta luonteesta. Yhteinen hämmästely on: Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä, janoisena, kodittomana, alastomana, sairaana tai vangittuna?
Jeesus vastaa: Mitä te teitte näille vähäisimmille, sen te teitte minulle. Minkä jätitte tekemättä näille vähäisimmille, sen te jätitte tekemättä minulle.
Kirotut eivät olleet nähneet Jumalaa. Jos he olisivat nähneet hänet siellä, missä oli niitä ihmisiä, joita he arvostivat, ystäviä ja sukulaisia, he olisivat kohdelleet häntä kauniisti. Valitettavasti hän piiloutui vähäisimpien joukkoon. Lopussa on liian myöhäistä tehdä mitään.
Vaikka Isän siunaamat eivät nähneet itse Jeesusta, heidän käytökseensä vaikutti se, mitä he ymmärsivät Jumalan tarkoittavan. He antoivat Jumalan ohjata käyttäytymistään, jolloin huomion osoittaminen vähäisimmille tuli osaksi heidän jokapäiväistä elämäänsä.
Jokin aika sitten luin kaksi tarinaa, joiden ymmärsin kyseenalaistavan käyttäytymiseni:
100-luvulla eli roomalainen sotilas Martin. Kylmään talviaikaan hän oli partioimassa. Hänellä oli paksu talviturkki. Kierroksellaan hän tapasi vanhan miehen, joka pyysi rahaa ostaakseen leipää. Mies hytisi, koska hänellä oli päällään vain ohut paita. Martin antoi hänelle rahaa ruokaan, ja sen lisäksi hän päätti leikata turkkinsa kahtia ja antaa toisen puolikkaan tälle vanhalle miehelle. Kotiin mentyään Martin näki unen: Jeesuksella oli päällään se turkinpuolikas, jonka hän oli juuri antanut vanhalle miehelle. Enkeli kysyi Jeesukselta: Mistä olet saanut tämän vaatteen? Jeesus vastasi: Palvelijani Martin antoi sen minulle tänään!
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen lukemattomien ihmisten talous romahti. Eräs juutalainen omisti useita taloja ja huomasi, että monilla vuokralaisilla ei ollut rahaa. Hän kulki talosta taloon perimässä vuokria. Kerran tullessaan erääseen taloon hän tapasi perheen istumassa olohuoneessa. Perheen isä sanoi hänelle: ”Tiedämme, että olet tullut perimään vuokramme. Perheemme ei ole syönyt kahteen päivään.”
Jos sinä olisit tuo vuokraisäntä, mitä olisit tehnyt? Tämä omistaja lähti talosta sanomatta mitään, meni kotiinsa, otti rahaa, meni kauppaan ostamaan ruokaa ja vei sen tuolle perheelle.
Mietitäänpä hetki elämäämme. Olemmeko ottaneet huomioon nämä vähäisimmät? Ehkä. Tai olemme saattaneet jättää välittämättä heistä tahallisesti tai tahattomasti. Olemme epäonnistuneet siinä tehtävässä, johon Jumala oli meidät tarkoittanut. Olemme jättäneet välittämättä hänestä siten, että emme ole välittäneet vähäisimmistä. Ja sen takia meidän tulee anoa häneltä anteeksiantoa. Sen jälkeen meidän tulee pyytää häntä avaamaan silmämme, jotta näkisimme hänen kauttaan vähäisimmät. Pyydämme häntä tekemään meistä hänen rauhansa välikappaleita.
Oma sukupolvemme kohtaa uuden haasteen: kuinka tavoittaa lähimmäinen. Yli viisikymmentä vuotta sitten oli tavallista vierailla toisten luona ja jokaisella oli aikaa kohdata toinen. Ihmiset keskustelivat ja jakoivat asioita keskenään. Lähimmäisellä oli silloin paikka minun elämässäni.
Nyt asiat ovat muuttuneet. Meillä on hieno tilanne monin tavoin, on hyvä teknologia, kulkuyhteydet toimivat ja pystyisimme tavoittamaan ihmiset nopeasti. Kaiken tuon pitäisi auttaa meitä, mutta asiat ovat kääntyneet päinvastaisiksi. Olemme lokeroituneet, niin ettemme enää tavoita edes naapuriamme. Surullista sanoa, mutta joskus ei ole helppo tavoittaa edes oman perheen jäseniä.
Seuraamme Jeesusta, jolla oli aikaa hyljätyille, muukalaisille, sairaille ja monille muille. Tämä sama Jeesus, joka oli jokaista varten, on tullut nyt asumaan meihin, jotta hän voi toimia meidän kauttamme. Hän tahtoo, että kaikki tässä maailmassa elävät ihmiset voisivat oppia tuntemaan Jumalan ja kokea hänen rakkautensa.
Haluaisitko antaa Jeesuksen, joka asuu sinussa, tavoittaa ihmisiä ympärilläsi? Haluaisitko antaa sinussa olevan Jeesuksen puhua näkemillesi ihmisille?
Tämän päivän evankeliumi kertoo meille, että meidän pitäisi lakata elämästä itsellemme. Jumala tahtoo, että palvelemme häntä, mutta monta kertaa tuo palvelu näkyy niin, että palvelemme toisia. Työn tekee hän, joka on meissä. Meidän roolimme on antaa hänelle mahdollisuus tehdä, mitä hän haluaa tehdä, ja lähettää meidät, minne hän haluaa mennä.
Kun elämme hänen kanssaan nyt tänään ja kun annamme hänelle tilaa elämässämme tänään, niin hän ei todellakaan ole viimeisenä päivänä tuomarimme vaan pitkäaikainen ystävämme. Hänen roolinsa ei muutu ikinä! Mutta jos emme tunne häntä nyt, niin silloin kun hän tulee takaisin, hän on oleva tuomarimme.
Auttakoon Jumala meitä olemaan hänen kanssaan, joka kuoli puolestamme rakkaudesta meihin, ja odottakaamme innolla hänen paluutaan takaisin! Todellisen ystävämme on määrä tulla viemään meidät takaisin kotiin! Mikä ilo täyttääkään sydämemme!
Mutta toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa, niin että teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta (Room. 15:13).
Gerson Mgaya
Pohjois-Karjalan Ev.lut. Kansanlähetyksen piirijohtaja