Kristinuskon Jumala on puhuva Jumala. Hän ei ole mykkä, eikä halua pysyä kaukaisena ja tuntemattomana. Hän puhuu ihmiselle sanassaan ja kuulee heidän rukouksensa. Mutta haluammeko ja osaammeko kuunnella Jumalan puhetta?
Raamattua pidetään Jumalan sanana, ja Raamatun arvovalta tunnustetaan. Mutta tämä ei vielä sinänsä takaa, että Raamatun opetuksia myös käytännössä kuunnellaan ja seurataan. Herkkyys Jumalan sanan edessä on hyvin käytännöllinen asia. Se ei ole vain periaate tai teoria. Raamatun arvovallan tunnustamisesta ei ole hyötyä, jos sen opetuksia ei seurata myös käytännössä.
Ihminen voi menettää herkkyyden Jumalan sanan edessä ja kyvyn kuunnella mitä Raamattu sanoo monella eri tavalla: kieltämällä, että Raamatun konkreettiset tekstit ovat Jumalan omaa puhetta ihmiselle tai omien teologisten tai muiden ennakkoasenteidensa takia.
Jos ihminen olettaa jo etukäteen tietävänsä mitä Raamattu opettaa, hänellä ei ole erityistä tarvetta kuunnella tekstejä tarkkaavaisesti. Hänen ei tarvitse tarkistaa omia kantojaan, koska hän pitää omia mielipiteitään jo valmiiksi Raamatun mukaisina.
Tutki Raamattua yksin ja yhdessä
Jos haluat säilyttää omat näkemyksesi Raamatun mukaisina, sinun on lähestyttävä Raamatun konkreettisia tekstejä yhä uudestaan kysyen: ”Olenko minä varmasti ymmärtänyt tämän asian oikein?” Yleinen tapa väistää Jumalan puhuttelu on turvautua iskulauseeseen: ”Se on vain sinun tulkintasi.” Raamatun äärellä ei kuitenkaan ole kysymys erilaisista tulkinnoista vaan siitä, että Jumala itse puhuu tekstissä.
Hiljattain kysyin eräältä ihmiseltä, mitä hän ajattelee tietystä uskonkysymyksestä. Vastaus oli spontaani: ”No, siitähän ollaan montaa eri mieltä”. Jatkoin keskustelua: ”Mutta miten sinä ymmärrät ne kohdat Raamatussa, jotka puhuvat tästä asiasta?” Niitä hän ei ollut koskaan itse tutkinut. Hän ei edes tiennyt mistä kyseiset kohdat löytyvät, tai mitä ne sanovat.
Oikeanlaiselle herkkyydelle Raamatun edessä on kaksi pääestettä. Joko Raamatun opetuksia ei yksinkertaisesti tunneta, koska niitä ei edes lueta. Tai sitten tekstejä ei ole huolellisesti kuunneltu.
Kun päästään niin pitkälle, että yhdessä muiden kristittyjen kanssa aidosti kuunnellaan mitä Raamatussa sanotaan, ja yhdessä mietitään, miten Raamatun opetuksia käytännössä tulisi seurata, ollaan hyvällä tiellä. Eikö se ole jokaisen kristityn velvollisuus? Sillä tiellä kristityn tulisi jatkaa elämänsä loppuun asti.
Kun yksittäinen kristitty, kirkko tai hengellinen liike hylkää Jumalan sanan käsikirjoituksen elämässään, se menettää Jumalan johdatuksen. Jumala johdattaa kansaansa sanansa avulla. Niin kuin psalmirunoilija sanoo: ”Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani.” (Ps. 119:105)
Teksti: Leif Nummela
Kuva: Matti Korhonen
Artikkeli on julkaistu Kansanlähetyksen Suuressa mukana -lehdessä 17.6.2025.
Leif Nummela
- Kotoisin Turusta ja asuu Riihimäellä
- Teologian maisteri
- Jäi eläkkeelle Uusi Tie -lehden päätoimittajan tehtävästä vuoden vaihteessa 2023-2024
- Työskentelee Kansanlähetyksen valtakunnallisena raamattuopettajana ja Ryttylän Lähetyskeskuksen jumalanpalvelusyhteisön paimenena
- Perheeseen kuuluu vaimo Irene, kolme lasta ja kymmenen lastenlasta
- Harrastuksina kirjallisuus, elokuvat ja kävely
- Rakkain raamatunkohta 2. Tim. 3:14–17