Vajaat kolme vuotta sitten Opetushallituksesta eläkkeelle jäänyt MMT Raija Timonen kokee eläkkeellä olon mielekkääksi. Hänellä on nyt omien sanojensa mukaan enemmän aikaa työskennellä Jumalan valtakunnan hyväksi.
– Tulin uskoon vuonna 1969 Helsingissä opiskellessani. Siihen aikaan opiskelijamaailmassa oli herätystä. Oli luonnollista tulla Kansanlähetyksen toimintaan. Lähetys, jos mikä, on aina ollut lähellä sydäntäni. Sain opetusta, että jokainen on joko lähtijä tai lähettäjä.
Timonen kiinnostui raamatunkäännöstyöstä, mutta elämä meni toisin.
– Olemme mieheni kanssa tehneet lähetystyötä olemalla useiden lähettien lähettäjinä. Vuonna 2006 lähtijän kipinä alkoi elää ajatuksissani. Naistenpäivillä eräs lähetti kertoi innostavasti, että lähetyskentälle voi lähteä vielä varttuneenakin. Hän oli tavannut tällaisia lähettejä omalla työalueellaan. Jumala tarkoitti, että minä kuulin tuon.
Vapaaehtoistöihin
Timonen ilmoitti työpaikallaan haluavansa käyttää vuorotteluvapaata. Jumala johdatti ja asia lähti etenemään.
– Lähdin Kansanlähetyksen kautta Keski-Aasiaan puoleksi vuodeksi. Suunnittelin ja toteutin paikallisille ihmisille kursseja, joilla opiskeltiin opetustaitoja. Se oli hyvä ja mielenkiintoinen kokemus, relevantti työhöni nähden.
Eläkkeelle jäätyään Raija Timonen on ollut kolme muutaman kuukauden jaksoa vapaaehtoistyössä Etiopiassa.
– Olin Mekane Yesus -kirkon seminaarissa Kansanlähetyksen lähetin Tuula Siljasen apuna laatimassa uutta opetussuunnitelmaa ja kehittämässä laatujärjestelmää.
Kaikki kehitys edellyttää Raija Timosen mielestäni koulutusta. Jos ei osaa lukea ja kirjoittaa, ei pysty hankkimaan tietoa, jonka avulla kehittää itseään ja elinympäristöään.
– On turhaa saarnata ihmiselle, joka on nälkäinen, sairas tai koditon. Siksi lähetystyössä on oltava valmis tarvittaessa auttamaan myös elämän perustarpeiden tyydyttämisessä. Se voi olla vaikka puhtaan veden hankkimista. Erään toisen lähetysjärjestön kehitysyhteistyöprojektin loppuarvioinnissa oli koskettavaa nähdä muutos, jonka projektissa annettu aineellinen ja henkinen apu oli saanut aikaan naisten ja koko perheiden elämässä. Naiset ihmettelivät, miksi kristityt auttavat heitä. Palkitsevaa oli kuulla aidosti kiitollisuudella annettu palaute, että työ on ollut arvokasta ja auttanut heitä ratkaisevalla tavalla.
Palvellen palvelutyölinjalla
Timonen on toiminut Kansanlähetyksessä luottamustehtävissä liittohallituksessa ja aiemmin kansanlähetyspiirin hallituksessa. Nyt hän on Kansanlähetysopiston palvelutyölinjalla.
– Opiskelu on joustavaa ja ohjelma räätälöidään kullekin sopivaksi. Olen saanut mielekkäitä työtehtäviä, joiden lisäksi olen voinut valita Kansanlähetysopiston periodeja ja tapahtumia kiinnostuksen mukaan. Olen voinut työskennellä välillä etänä, mikä on mukavaa, koska asun Jyväskylässä. Näin olen voinut jakaa aikaani paremmin lapsenlasten ja kodinkin kesken. Etätyö on ollut mahdollista, kun olen tehnyt kirjallisia töitä, muun muassa koonnut Kansanlähetyspäiville lähetysnäyttelyyn tulevaa työalainfoa ja koonnut ja muokannut Kansanlähetyksen vuosiraportin tekstiä. Kirjallinen työ on tuttua työelämästä, mutta nyt itse lähetyskentällä olleena on helpompi työstää lähetyksen tekstejä, kun ymmärtää paremmin taustoja. Olen myös Raamattulomalla vastaanotossa, mikä on tuttua jo aiemmasta talkootyöstä Ryttylässä.
Antamista ja saamista
Raija Timonen iloitsee, että palvelutyöstä hyötyvät molemmat osapuolet.
– Saa käyttää lahjojaan evankeliumin eteenpäin viemisessä ja oppia uutta itsekin. Saa hyvän mielen ja voi työskennellä kivassa ilmapiirissä kivojen ihmisten kanssa. Erilaiselle osaamiselle on käyttöä ja toivonkin, että useammat innostuisivat tulemaan.
Kiitollisin mielin
– Minun kohdallani Jumala johdatti näin; ei tullut raamatunkääntäjää. Olen kiitollinen siitä, että on ollut mahdollisuus kuitenkin osallistua lähetystyöhön monilla eri tavoilla. En sulje sitäkään pois, että lähtisin vielä jonnekin kauemmas auttamaan, jos avautuu uusia mahdollisuuksia.
Teksti: Elina Kinnunen
Artikkeli on julkaistu 1.7.2015