Tarina Ateenaan saapuneesta pakolaismiehestä.
Pako Kreikkaan
Koko sukuni on hyvin uskonnollinen. Riitelin perheeni kanssa, koska en halunnut käydä moskeijassa. Perheeni kuului erääseen poliittiseen ja uskonnolliseen ryhmään.
Lähdin kotimaastani monesta syystä. Maani hallitus syytti minua rikoksista, joita en ollut tehnyt, tuhosi kotimme, kielsi minua palaamasta kotikaupunkiini ja yritti laittaa minut telkien taakse koko loppuelämäkseni. Koska hallitus oli minua vastaan, monet muutkin alkoivat olla, ja minun piti kantaa mukanani veistä, jotta voisin puolustautua. Tilanteeni oli kuin bensatankki, joka vain odotti, että joku sytyttäisi tulitikun.
Kotimaastani paetessani maksoin paljon rahaa siitä, että minut päästettäisiin toiseen maahan. Pääsin sinne talvella ja majoituin salakuljettajien talossa. Päämääränäni oli Bulgaria, koska sieltä olisi helppo päästä muualle Eurooppaan. Mutta koska oli hyvin kylmä ja sain mahdollisuuden päästä Kreikkaan, päätin lähteä sinne. Kreikkaan päästäkseni minun täytyi ylittää joki. Joen poikki kahlatessani sanoin: ”Jätän koko menneisyyteni tähän jokeen. Nyt aloitan uuden elämän.”
Ensikosketus kristittyihin
Saavuin Ateenaan, ja siellä sairastuin vakavasti. Minut vietiin sairaalaan. Monet ihmiset kävivät luonani sairaalassa. He eivät välittäneet siitä, etten ollut kotoisin samalta paikkakunnalta tai edes samasta maasta kuin he. He auttoivat minua monella tavalla, eikä minun tarvinnut maksaa mitään lääkkeistä eikä sairaalahoidosta. Ymmärsin, että nämä ihmiset olivat kristittyjä ja auttoivat minua sen takia. Aikaisemmin kukaan ei ollut matkallani auttanut minua.
Ateenan puistossa kuulin paikasta, missä annettiin ilmaista ruokaa. Niin saavuin Auttavat kädet -keskukseen. Siellä tapasin Naderin, joka kertoi minulle evankeliumin. Seuraavana sunnuntaina päätin lähteä farsinkieliseen kristilliseen seurakuntaan. Ajattelin itsekseni, että olin vuosikausia riidellyt isäni kanssa islamista, mutta nyt halusin kuitenkin oppia, mitä kristityt uskovat. Naderin kertoessa, että Jeesus on Jumalan poika, ajattelin, että oli jumalanpilkkaa sanoa ihmisen tulleen Jumalaksi.
Suuri kysymys mielessäni oli: mitä tapahtui silloin, kun Jeesus syntyi? Ajattelin, että joko Maria oli tehnyt huorin tai sitten oli tapahtunut ihme. Aloin lukea Jeesuksen elämästä ja opin, ettei ainoastaan hänen syntymänsä ollut ihme, vaan hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa olivat myös ihmeitä.
Uusi elämä, josta en voi olla kertomatta
Vähitellen ymmärsin, että olen syntinen. Elämässäni oli kaksi asiaa, joita olin aina katunut, ja koin niistä syyllisyyttä. Kukaan ihminen ei tiennyt niistä, mutta Jumala tiesi. Kuulin, että Jeesus tuli maan päälle antamaan synnit anteeksi, ja ajattelin, että minä todellakin tarvitsin pelastajan, joka pelastaa minut näistä synneistä. Uskoin sen olevan ihme, että Jeesus oli syntynyt kuolemaan puolestamme ja pelastamaan meidät synneistämme. Niinpä vastaanotin Jeesuksen pelastajakseni.
Kun annoin sydämeni Jeesukselle, painava taakka nostettiin pois päältäni. Kun nostin käteni ottaakseni vastaan Jeesuksen, tunsin syyllisyyteni ja häpeäni poistuvan avoimien käsieni kautta.
Kaikki elämässäni on muuttunut. Kotimaassani asuin samassa kaupungissa kuin vanhempani, mutta en käynyt heidän luonaan edes joka vuosi. Kun käännyin kristityksi, aloin välittää heistä. Aikaisemmin en pystynyt rakastamaan ketään, vaan ainoastaan ajattelin, kuinka voisin satuttaa ihmisiä. Nyt haluan rakastaa.
Jeesuksen rakkautta kaikille
Oman kansani keskuudessa kaikki tuntevat minut. Tiedän, että jos he kuulevat minun kääntyneen kristinuskoon, he hetkessä hylkäävät sekä minut että evankeliumin. Haluan ensin näyttää heille Jeesuksen rakkautta, valmistaa heidän sydämensä ja sitten jakaa evankeliumin heidän kanssaan. Haluan jakaa Jeesuksen rakkauden kaikille koko maailmassa. Olen aloittanut täällä Ateenassa. Kaikki Ateenassa tietävät, että olen kristitty, koska en voi olla puhumatta uskostani. Jopa salakuljettajat tietävät sen ja ovat valmiita tappamaan minut, jos löytävät minut. Mutta tiedän, että jos kaikki maailmassa tuntisivat Jeesuksen rakkauden, rauhan ja vapauden, maailmassa ei olisi enää kipua.”
Tämä on kertomus pakolaistyöstämme Kreikassa. Olemme lähettämässä uutta työntekijäpariskuntaa Kreikkaan.
Lue lisää pakolaistyöstämme Ateenassa täältä.