Evankeliumiyhdistyksen, Kansanlähetyksen ja Raamattuopiston hallitukset ja operatiivinen johto kokoontuivat lauantaina 30.11. Tampereella. Historiallinen kokous toi jälleen uudella tavalla näkyviin yhteistyön, joka ruohonjuuritasolla toteutuu eri puolilla Suomea. Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen (SEKL), Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (Sley) ja Suomen Raamattuopiston Säätiön  (SROS) hallitukset pohtivat yhteisessä päivässä järjestöjen välistä yhteistyötä sekä kirkkomme tilannetta. Koolla Tampereen Luther-talolla oli yhteensä 45

Hiroko Satake muutti vuonna 1981 perheensä kanssa Kitasuzurandain kirkon lähistölle. Hän ei tuntenut alueelta ketään ja mieli oli maassa. Ennen kaikkea Satake-sania oli jo muutaman vuoden vaivannut tunne, että hän oli huono ja syntinen ihminen. Aviomies lohdutti, että kaikkihan ovat erehtyväisiä, mutta se ei auttanut. Pian muuton jälkeen Satake-san näki kirkon mainoksen, jossa kutsuttiin alueen

Lauri ja Asako Palmu ovat Japanin lähetystyön konkareita. Takana on jo 17 yhteistä vuotta nousevan auringon maassa. Pariskunnan kutsumuksena on tavoittaa erityisesti niitä japanilaisia, jotka eivät ole koskaan saaneet kuulla ilosanomaa Jeesuksesta. Vuodet ovat opettaneet, ettei tätä työtä tehdä omassa voimassa. Palmut iloitsevat Kita-Suzurandain seurakunnassa Kobessa siitä, kuinka aktiivisesti ja uskollisesti seurakuntalaiset osallistuvat toimintaan ja

Kansanlähetyksen ja saksalaisen yhteistyöjärjestön Tabean jouluvalmistelut ovat täydessä vauhdissa. Yhteisenä tavoitteena on tänäkin vuonna lähettää joulupaketteja köyhille lapsille Moldovaan ja Ukrainaan. Lokakuussa Tuurin sukkavarastolla pakattiin 2 105 paria villasukkia ja pieni määrä muita käsinkudottuja neuleita lähetettäviksi Saksaan. Lähetys saapui Tabean varastolle Saksaan 22. lokakuuta. Samoihin aikoihin Marjatta Lehtovaara oli matkalla Saksassa ja toimitti henkilökohtaisesti salolaisten

HAT-Koben seurakunnan etsijöiden raamattupiirissä Japanissa pastori Norio Yoshida kysyi pitkään piirissä käyneeltä rouvalta, jäikö tätä jokin asia erityisesti puhuttelemaan. Nainen vastasi, että tuo syntien anteeksisaaminen kuulosti upealta. Siihen pastori tarttui kysyen, tahtoiko hän saada syntinsä anteeksi, mihin nainen vastasi kyllä. Yoshida luki Jesajan kirjasta (1:18): “Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi.”

Japanissa kristittyjä ja kristillisten kirkkojen työntekijöitä arvostetaan, kuten myös lähetystyöntekijöitä. Uskoa ei tarvitse pitää salassa eikä sitä, että olemme lähetystyössä Japanissa. Täällä on täysi uskonnon- ja toiminnanvapaus. Lisäksi vanhemmat lähettisukupolvet ovat jättäneet hyvän perinnön, jonka perustalla meidän nuorempien on hyvä jatkaa. Lähetystyöntekijöinä meillä on mahtava mahdollisuus tavoittaa heitä, jotka eivät muuten tulisi kirkkoon. Suomalaisuus vetää,

Markus ja Kia Syrjätie aloittivat huhtikuussa HAT-Koben kirkon yhteistyölähetteinä. Työt ovat alkaneet vauhdikkaasti, ja kielitaito paranee päivä päivältä. Markus Syrjätie varttui Ruotsissa. Seurakunnassa hän oli mukana nuorten perustamassa pantomiimiryhmässä, joka vieraili ulkomailla pienimuotoisilla evankelioimismatkoilla. 2000-luvun alussa ryhmä pääsi käymään Japanissa asti. – Noihin aikoihin pohdin omaa paikkaani ja etsin suuntaa elämässä. Mikään ei oikein innostanut.

Länsi-Japanin evankelisluterilaisella kirkolla, jonka kanssa Kansanlähetys tekee yhteistyötä, on 40 seurakuntaa ja kaksi evankelioimispistettä. Seurakunnista 15 on ilman kokoaikaista pastoria. Kansanlähetys osoittaa varoja Länsi-Japanin evankelisluterilaisen kirkon työhön. Lisäksi  HAT-Koben ja Awajin seurakuntia tuetaan taloudellisesti ja henkilöresurssein. Kita-Suzurandain sekä Kita-Osakan seurakuntia tuetaan henkilöresurssein ja Ananin seurakuntaa taloudellisesti. Tuemme taloudellisesti myös Koben luterilaista teologista seminaaria. Haluamme olla

Kita-Suzurandain seurakunnan innokas evankelista Fumio Takagi tutustui kristinuskoon jo pienenä poikana. Hän kävi isosiskonsa kanssa kirkossa, sillä siellä tarjottavat keksit ja kakut olivat suurta herkkua pienen pojan suussa. Seurakunnan kautta Fumio sai myös osansa pohjoisamerikkalaisten kristittyjen lahjoittamista sodan jälkeisistä avustustarvikkeista, joita pienelle pörröpäälle annettiin enemmän kuin monelle muulle avuntarvitsijalle. Sisaren valmistuessa lukiosta perhe muutti toiseen

Petteri ja Joanna Rantamäen työ Kita-Osakan seurakunnassa ja lapsi- ja nuorisotyön tiimissä on juuri alkanut. Pariskunnalla on paljon ideoita ja haaveita siitä, miten he voisivat omalla osaamisellaan ja lahjoillaan edistää lähetystyötä Japanissa. Japani tuli Petteri Rantamäen sydämelle ala-asteen ensimmäisellä luokalla, kun hän kuuli maasta koulussa vierailleelta lähettipariskunnalta. Petteri sai läheteiltä lainaksi muutamia kirjoja, ja kiinnostus