”Pääsisitkö laittamaan tapetteja Tarjan asuntoon”, kysyi Eeva Pihlajamäen ystävä Marja häneltä. Elettiin 1990-luvun alkua. Vasta lähetystyöntekijän koulutuksesta valmistunut Tarja Ikäheimonen oli palaamassa kielikoulusta Englannista Vantaalle, missä Eevakin asui. Avuliaana ihmisenä Pihlajamäki suostui mielihyvin.
Kun seinät olivat saaneet uuden pinnan, pyysi Tarja Eevalta vielä yhtä palvelusta: Voisiko tämä tulla mukaan hänen lähettäjätiimiinsä tukemaan hänen työtään? Vastaus oli kyllä. Tuohon pyyntöön suostuessaan Eeva ei arvannut, että edessä olisi vähän pitempi rupeama. Hän tulisi kulkemaan lähetystyöntekijän rinnalla yli kolmekymmentä vuotta.
Tarjan lähettäjänä toimiminen on Eevan mielestä kuitenkin antanut enemmän kuin vaatinut. Olisihan hän kertomansa mukaan muutenkin osallistunut myyjäistalkoisiin lähetystyön hyväksi.
− On ollut tosi antoisaa kuulla Tarjan kokemuksia sieltä reissuista hänen kirjeistään ja tapaamisissa. Hänellä on hirveästi tietoa kaikesta ja hän osaa sujuvasti monta kieltä. On ollut kiva saada sellaistakin tietoa, mitä ei missään kirjoissa paineta.
Tästä linkistä voit ladata ja katsoa Tarjan diaesityksen Elämää Ukarumpassa vuodelta 2005 hänen työskennellessään Papua-Uudessa-Guineassa.
Eeva kannustaa lukijoita liittymään lähettäjätiimin jäseneksi, koska se on helppo tapa olla mukana.
− Kun laittaa sen rahan menemään automaattisesti joka kuukausi, niin sitä ei tarvitse edes miettiä. Esirukoilijana en koe olevani mitenkään voimakas rukoilija. Olen muistanut Tarjaa siinä kuin muitakin asioita. Hänen lähtiessään Keski-Aasiaan Halmeen pariskunta Vantaalla perusti Tarjan T-tiimin. Se on kokoontunut myös, kun hän oli Saksassa, ja toimii edelleen. Rukouspiirillä on ollut minulle suuri merkitys erityisesti tiedon saamisen kannalta. Tarja aina lähetti meille rukousaiheita ja tilannetiedotuksia, miten missäkin oli käynyt.
Teksti: Anne Lepikko
Artikkelikuva: Tuija Arday