Lähetysrakkautta vuodesta 1967 saakka
Kuinka kaikki alkoi?
Antiokian seurakunnassa oli profeettoja ja opettajia: Barnabas ja Simeon, josta käytettiin nimeä Niger, kyreneläinen Lukios, Menahem, joka oli neljännesruhtinas Herodeksen kasvinkumppani, sekä Saul. Kerran, kun he olivat palvelemassa Herraa ja paastoamassa, Pyhä Henki sanoi: »Erottakaa Barnabas ja Saul minun työhöni, siihen tehtävään, johon minä olen heidät kutsunut.» Niin he paastosivat ja rukoilivat, ja sitten he panivat kätensä näiden kahden päälle ja lähettivät heidät matkaan. (Ap.t. 13:1-3)
Tämä apostolien teoissa kerrottu tapahtuma sattui noin vuonna 46. Raamattu ei kerro meille, kuinka kauan miehet tuossa tilanteessa jatkoivat rukousta ja paastoamista, mutta kun he olivat valmiit, he panivat kätensä Barnabaan ja Saulin – eli Paavalin – päälle ja lähettivät heidät matkaan. Tästä alkoi Paavalin ensimmäinen lähetysmatka.
Tiedämme, että tämä kaikki tapahtui noin vuonna 46 sen tähden, että Ap.t. 18:11-17 kerrotaan, että toisella lähetysmatkallaan Paavali tapasi Korintissa Akhaian maakunnan käskynhaltijan Gallion. Hän oli Akhaian käskynhaltijana ainoastaan heinäkuusta 51 heinäkuuhun 52 saakka. Näin tiedämme, että Paavali meni toisella lähetysmatkallaan Korinttiin kevään 49 ja kevään 50 välillä, mistä puolestamme voimme laskea, että hänen ensimmäinen lähetysmatkansa alkoi noin vuonna 46.
Kansanlähetys puolestaan lähetti ensimmäiset lähettinsä matkaan vuonna 1968. Kohdemaita olivat Japania, Etiopia ja Keski-Aasia. 41 vuotta ensimmäisten lähettien lähdön jälkeen, vuonna 2009 meidän perheemme lähetettiin lähetystyöhön Japaniin. Vuonna 2021 Kansanlähetys on jälleen lähettämässä kaksi uutta perhettä lähetystyöhön. Aikaa on kulunut Paavalin ensimmäisestä lähetysmatkasta jo lähes 2000 vuotta, mutta Pyhä Henki lähettää ihmisiä edelleen saman lähetystehtävän täyttämiseen.
Lähetyksen perusta
Apostolien tekojen neljännessä luvussa kerrotaan lähetystehtävän motivaatiosta seuraavasti: Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla. (Ap.t. 4:12)
Sanoma Jeesuksessa olevasta syntien anteeksiantamuksesta ja uudesta elämästä on se sanoma, jota kristityt ovat julistaneet aina Paavalista alkaen näihin päiviin saakka. Jeesus on Raamatun mukaan ainoa tie Jumalan luokse. Jeesus korosti tätä myös itse, siksi hän opetti opetuslapsiaan sanoen: Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. (Joh. 14:6)
Jeesuksen elämän päämäärä täyttyi ristinkuolemassa ja ylösnousemuksessa. Jeesuksen kuolemassa ja ylösnousemuksessa hänen rakkautensa meitä kohtaan ilmenee kirkkaimmillaan. Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus ovat mitä läheisimmässä yhteydessä meihinkin, ne ovat nimittäin se perusta, jolle kristillinen elämämme rakentuu.
Kun kristittyinä katsomme elämäämme taaksepäin, voimme nähdä, että kasteessa saimme ottaa vastaan Jeesuksen kuoleman tuottaman syntien sovituksen. Juuri kasteesta alkaa uusi elämä Kristuksesta, josta Raamattu puhuu. Jos taas katsomme elämäämme eteenpäin, voimme kiinnittää katseemme Kristuksen ylösnousemukseen. Jumala lupaa meille Raamatussa, että samoin kuin Kristus nousi kuolemansa jälkeen kuolleista ylösnousemusruumiissaan, niin samoin meidät tullaan Kristuksen toisen tulemisen yhteydessä herättämään kuolleista uuteen iankaikkiseen elämään Jumalan luona.
Jokainen, joka turvaa Jeesukseen syntiensä sovittajana, on osallinen tästä uudesta elämästä. Uudesta elämästä osallisuus edellyttää Jeesukseen uskomista, Jeesuksen sovitustyöhön turvautumista. Juuri siksi lähetystyötä tarvitaan. Lähetystyössä on kyse siitä, että Jumala lähettää omansa kertomaan eteenpäin hyvää sanomaa siitä, että kaikki on jo valmiina, juhla on alkamassa – meidän tarvitsee vain ottaa juhlavaatteet vastaan ja käydä juhlapöytään.
Tämä kaikki johtaa siihen, että lähetystyö on kuulunut kristittyjen itseymmärrykseen läpi kristillisen historian. Kansanlähetys on syntynyt, jotta se kertoisi evankeliumin omalle kansalleen, joka puolestaan voisi kertoa sitä eteenpäin niille kansoille, jotka eivät ole evankeliumia vielä kuulleet. Mutta miten Kansanlähetys sitten tahtoo toteuttaa tätä sen osaksi uskottua tehtävää.
Kansanlähetyksen työn suuntaviivat ja painopistealueet
Kansanlähetyksen lähetysnäyn perusajatus on kiteytetty Kansanlähetyksen ohjelmassa seuraavasti:
”Jokaisella on oikeus kuulla ja lukea evankeliumi omalla äidinkielellään. Evankeliumi on vietävä erityisesti heille, jotka eivät ole sitä vielä kuulleet.”
Tältä pohjalta olemme muotoilleet viisi suuntaviivaa, jotka ohjaavat käsitystämme lähetystyöstä tulevina vuosina. Nämä suuntaviivat kuuluvat seuraavasti:
1. Sitoudumme kokonaisvaltaiseen työnäkyyn pitämällä lähetystyössämme ensisijaisena Jeesusta Kristusta ja hänen evankeliumiaan.
Tämä tarkoittaa sitä, että kohtaamme ihmiset heidän ympäristössään niin, että pyrimme mahdollisuuksien rajoissa kohtaamaan ihmisiä diakonisesti, eli auttamaan heitä myös heidän maallisissa puutteissaan. Siellä missä ei ole puhdasta vettä kaivamme kaivoja ja siellä missä ihmisillä ei ole lukutaitoa opetamme heitä lukemaan. Kaiken keskuksessa on kuitenkin sanoma Jeesuksessa olevasta syntien sovituksesta – juuri se saa meidät liikkeelle.
2. Toimimme lähetystyössä luterilaisten herätyskristillisten juuriemme pohjalta kristittyjen yhteyttä arvostaen.
Kansanlähetyksessä tunnustamme, ettemme ole ainoita kristittyjä maailmassa. Siksi haluamme rakentaa yhteyttä myös oman viitekehyksen ulkopuolella. Samalla olemme kuitenkin rohkeasti herätyskristittyjä luterilaisia. Me toimimme rohkeasti omien arvojemme mukaan.
3. Teemme työtä siellä, missä Kristusta ei vielä tai enää tunneta.
Koska lähetysnäkymme keskuksessa on sanoma Kristuksessa olevasta syntien sovituksesta, pyrimme erityisesti tekemään työtä siellä, missä häntä tunnetaan vähiten.
4. Lähetämme lähetystyöntekijöitä.
Yksi aikamme trendeistä on lyhytjänteisyys. Ihmisten työurat toteutuvat yhä harvemmin samassa firmassa ja tehtävässä alusta loppuun saakka. Tämä näkyy myös lähetystyössä. Monet lähetit ovat yhä lyhyemmän aikaa työssä työalueella. Järjestöt puolestaan lähettävät yhä vähemmän työntekijöitä. Kansanlähetyksessä tahdomme kulkea vastarintaan tämän trendin kanssa. Tahdomme edelleen lähettää lähetystyöntekijöitä, jotka tekevät koko työuransa kohdemaassaan. Ajattelen, että tämä sekä sitouttaa työhömme syvemmin että auttaa meitä ymmärtämään paremmin niitä olosuhteita, jonne tahdomme sanoman Jeesuksesta viedä.
5. Kutsumme kristityt, seurakunnat ja yhteistyökirkot mukaan lähetystehtävään.
Jeesuksen lähetyskäskyssä kristityille uskoma lähetystehtävä on kaikkien kristittyjen yhteinen tehtävä. Siksi tahdomme kutsua tänään myös sinua mukaan tähän työhön. Tämän suhteen tunnistamme myös sen, että erityisesti nuoremman sukupolven mukaan kutsuminen on kriittisen tärkeää.
Nämä viisi suuntaviivaa ovat johtaneet meidät muotoilemaan neljä painopistettä työllemme. Tahdomme tehdä työtä erityisesti heidän kanssaan, jotka ovat
1. ilman Messiasta (työ juutalaisten parissa)
2. ilman evankeliumia (työ tavoittamattomien kansojen parissa)
3. ilman Raamattua (raamatunkäännöstyö)
4. ilman vapautta (työ vainottujen kristittyjen rinnalla).
Tätä työtä tahdomme tehdä yhdessä kirkkomme muiden jäsenten kanssa. Me iloitsemme siitä yhteydestä, jota saamme jakaa toisten kristittyjen kanssa tätä tehtävää toteuttaessamme. Tähän työhön me kutsumme myös sinua mukaan.
Daniel Nummela
lähetysjohtaja
