Tulin viime syksynä palvelutyölinjalle ajatuksenani viettää aikaa ajatusteni kanssa, muiden uskovien ja käytännön töiden parissa. Eli halusin jonkinlaisen irtioton ja välivuoden elämässäni. Muutimme perheellä Ryttylään, lapset saivat päivähoitopaikat ja minä opiskelijastatuksen jälleen.
Kansanlähetysopiston kaunis ympäristö, elämää kuhisevat nuoret ja selkeä päivärytmi tekivät hyvää. Olen saanut käyttää kädentaitojani monipuolisesti: siivoten, somistaen ja ulkotöitäkin tehden. Kanojen hoito on ollut ehkä suosikkini!
Vuosi on kulunut soljuvasti ja olen kiitollinen. Raamattuopetus, rukoushetket ja uskovien yhteys ovat ravinneet. Toki on ollut päiviä, että oman työn merkitystä on miettinyt tai työnteko ei ole niin maittanut. Niitä päiviähän meillä on kaikilla. Tuolloin opiston herkulliset ateriat, ihanat opettajat ja kanssaopiskelijat ovat piristäneet mieltä.
Palvelutyötä olen pohtinut paljon. Se on usein näkymätöntä hyvän tekemistä, arjen ylläpitoa sekä yksityiskohtiin panostusta. Työ tekijäänsä kiittää, jos aina ei ulkoista kiitosta saa. Ja iloa syntyy siitä, kun tekee kaiken ”kuin tekisi Herralle”. Raamatussa sanotaan, että ”suurin teistä on muiden palvelija”. Palvelijan roolissa oma ego pienenee ja menettää merkitystään. Raamatussakin varoitetaan ylpeydestä ja itsen korottamisesta.
Tässä yksilökeskeisessä, menestystä ihannoivassa ajassa olen kokenut käytännön palvelutyön tekemisen jopa kapinana. Korkeakoulutuksen on saanut laittaa kaappiin lehtiä haravoidessa, kanamunia puhdistaessa ja joulutarvikevarastoa järjestellessä. Mutta mikä voisi olla tärkeämpää kuin tehdä se, minkä voi ja mikä tehtävä milloinkin on. Yhteisen hyvän edestä.
Palvelijan hyvinvointiin vaikuttaa isännän laatu. Minun isäntäni on ennen kaikkea Jumala, joka kutsuu minua myös lapsekseen. Hän ei ole oikeastaan mikään isäntä, vaan Isä. Häntä tahdon elämälläni palvella ja käskynsä mukaan myös lähimmäisiäni. Itseni rakastamista unohtamatta!
Tämä on ollut matka, joka jatkuu, kun palaan kesän jälkeen työelämään alani hommiin. Matka jatkuu itseeni, lähemmäs muita ja ennen kaikkea Jumalaa. Tahoillamme taivasmatkakin jatkuu näidenkin uskonsisarusten, opiskelijoiden ja työntekijöiden, kanssa. Kenties vielä kohtaamme elämän mutkissa, mutta viimeistään perillä.
Hanna Kelhä, palvelutyölinja, Ryttylän Kansanlähetysopisto
Kiinnostaako palvelutyölinja? Tutustu ja hae mukaan!