Sinanin uni

15.7.2015

-13-vuotiaana elin tavallista muslimimaassa elävän pojan elämää. Kristinuskosta en ollut koskaan kuullut mitään. Eräänä yönä näin kuitenkin unen, joka tuli muuttamaan elämäni suuntaa. Unessa olin koulutoverini kanssa laivassa. Ulkona oli pimeää ja kylmää. Kävellessäni laivan kannella tipuin kaiteen yli kylmään mereen. Aallot löivät ylitseni ja pelkäsin kamalasti. Unessani ajattelin, että loppuni oli tullut, enkä ikinä selviäisi elävänä merestä. Hädän hetkellä ilmestyi viereeni mies, jolla oli yllään nyörillä sidottu kaapu. Hän veti minut ylös vedestä.

Sinan syntyi perheeseen, jossa oli kahdeksan lasta. Neljä tyttöä ja neljä poikaa. Vanhempien avioliitto oli sukulaisten toimesta järjestetty, mutta näytti lasten silmiin toimivalta ja onnelliselta. Kotikylästä perhe muutti paremman elämän toivossa maan suurimpaan kaupunkiin monen muun perheen tavoin. Tästä kaupungista löytyi myös johtolanka pojan mietteisiin siitä, että kuka oli tämä nyörillä sidottuun kaapuun pukeutunut mies?

-Kävelin jonkun aikaa unen näkemisen jälkeen siskoni kanssa eräällä kadulla, jolla oli monia vanhoja kirkkoja. Siskoni ehdotti, että kävisimme katsomassa suurta katolista kirkkoa. Suorastaan pelästyin, kun näin pihalla olevan pyhimyksen patsaan, joka esitti minut vedestä pelastanutta miestä. Kerroin unestani kirkon papille, jolta sain elämäni ensimmäisen oppitunnin kristinuskosta.

Vuodet kuluivat. Pojasta kasvoi mies. Perhe on pitänyt yhteyttä ja sisaruksilla on edelleen lämpimät välit. Osa asuu ulkomailla, suurin osa on perustanut perheen. Sinan on viettänyt sinkkumiehen elämää, jossa on hänen mukaansa ollut puolensa ja puolensa. Hän asuu omassa asunnossaan ja nauttii sen mukanaan tuomasta vapaudesta. Toisaalta ei ole tarvinnut jäädä yksin, koska osa perheestä asuu lähellä. Ensimmäisestä kirkkovierailustaan lähtien Sinanilla oli vuosien ajan ollut tapana aina silloin tällöin piipahtaa kirkkoon sytyttämään kynttilä ja sinne hän oli sinäkin kertana matkalla, kun lopulta tapasimme.

-Minulla oli ollut todella vaikea päivä. Ajattelin, että menen rukoilemaan itselleni rauhaa ja kävelin taas sitä tiettyä kirkkoa kohti, jossa olen vuosien ajan piipahdellut. Matkalla kuitenkin huomasin, että erään toisen kirkon ovi oli auki ja päätin mennä katsomaan mitä siellä oli. Ovella minua tervehdittiin niin ystävällisesti, että päätin jäädä mukaan luterilaiseen jumalanpalvelukseen. Kirkon aikana minuun valui tunne siitä, että olin tullut kotiin. Olin aivan varma, että tässä on minun paikkani, haluan saada kasteen ja olla tämän seurakunnan jäsen. Oppia lisää kristinuskosta.

SINANItaulu
Sinain maalaama taulu

 

Viiden kuukauden ajan Sinan istui lähes jokaisessa jumalanpalveluksessa ja kävi ahkerasti kastekoulua. Ennen kastettaan hän vielä varmisti, että onhan tämä kirkko tullut tänne jäädäkseen, emmehän lähde pois ja jätä häntä tyhjänpäälle. Sen lupauksen saatoimme toki antaa, että kirkko on täällä, jos Jumala niin suo. Ja jos kirkko jostakin syystä ei olisikaan, Jeesus kyllä jäisi ja pitäisi Sinanistakin huolen.

-Minut kastettiin ylösnousemus-juhlassa (pääsiäisenä). Sain syntyä uudelleen. Kirkollemme oli myös ostettu hautapaikkoja protestanttiselta hautausmaalta, jonne yksi veli oli jo saatettu odottamaan iankaikkista päämääräänsä. En voi jakaa juhlia enää naapureiden tai sukulaisteni kanssa, mutta minulla on tämä seurakunta, jonka kanssa voin elää kristillistä elämää arkineen ja juhlineen.

Muslimimaailmassa olen aikaisemminkin kuullut unista, jotka ovat olleet antamassa sysäyksiä, viitoittaneet tietä tai johdatelleet kyseenalaistamaan vallassa olevaa uskontoa. Unet eivät kuitenkaan pelasta tai takaa unennäkijän sitoutuneisuutta seurakunnan elämään. Ainoa joka pelastaa, on usko ja kaste. Usko ei ole myöskään yksilölaji, vaan kirkon usko, johon Sinan ja koko muu seurakunta saa osallistua. Turhaan ei Raamattu kehota: ”Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toinen toistamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan.” Hebr. 10:25.

Teksti ja kuvat: Anne Vitikainen

Share This