Rakkautta asunnottomille ja ihmiskaupan uhreille

15.7.2015

Keväällä olin mukana toiminnassa, jota kuusi asuinkaupunginosassani sijaitsevista seurakunnista tekevät yhteistyössä alueella liikkuvien asunnottomien parissa. Itse työskentelin yhdessä yömajoituspaikoista kerran viikossa, aina kolme-neljä tuntia kerrallaan, ottaen muiden työntekijöiden kanssa vastaan pikku hiljaa paikan päälle saapuvia tulijoita. Tein siellä illan mittaan jonkin verran käytännön tehtäviä, sillä tarjosimme asunnottomille myös iltaruoan ja samoin valmistelimme heidän yöpymistään siellä.

Ylivoimaisesti suurin osa omasta ajastani meni kuitenkin keskustellessani näiden suoja- ja turvapaikkaa tarvitsevien kanssa, joista osa oli uskovia ja osa ei. Olin usein todella yllättynyt siitä, miten avoimesti jotkut heistä kertoivat erilaisista, kipeistä elämänkokemuksistaan, joiden seurauksena he olivat ajautuneet asunnottomiksi. Samoin monilla heistä oli myös paljon hengellistä etsintää, josta syystä erikoisesti koin paikan päällä olemiseni mielekkäänä.

Englanti2Ehdin olla työssä mukana noin kolme kuukautta, kunnes yömajoitus-toiminta jäi kesätauolle, jatkuakseen taas uudelleen joskus marraskuussa. Kaikki vaivannäkö asunnottomien hyväksi ei kuitenkaan keskeytynyt kesäkaudeksi, sillä neuvoa-antava työ ja keskusteluapu jatkuvat ympäri vuoden, jolloin kodittomat voivat tulla arkipäivisin muutaman tunnin ajan auki olevaan keskukseen juttelemaan ja levähtämään. Seurakunnat haluaisivat jatkaa myös yösuojan tarjoamista asunnottomille ympäri vuoden, mutta toistaiseksi siihen ei ole ollut riittävästi varoja, joten työmuotoa toteutetaan vain kylminä talvikuukausina.

Yösuojapaikan tarjoaminen erityisesti naisille voisi ehkä merkittävästikin ehkäistä asunnottomuudesta johtuvaa, mahdollista naiskaupan uhriksi joutumista. Lähes kaikki alueen suojapaikkaan saapuneista yöpyjistä ovat kuitenkin olleet miehiä, mikä ilmiö on havaittavissa myös muualla Englannissa. Asunnottomuuteen on monia syitä, mutta ehkä naiset näkevät enemmän vaivaa ollakseen päätymättä asunnottomiksi, koska heille ”ilman kattoa pään päälle” -jääminen on miehiin verrattuna paljon suurempi riskitekijä, esim. rikoksen uhriksi joutumisessa.

Kyselin vielä joiltakin työntekijöiltä, että onko vain asunnottomille naisille tarkoitettuja suojapaikkoja yleensä olemassa, mutta vastaukseksi sain, että eipä juuri – eikä ainakaan Lontoon alueella. Näyttäisi siis siltä, ettei asunnottomuus sinänsä olisi niinkään naisten, vaan sen sijaan miesten ongelma, mutta naisten ollessa väkivallan uhan lisäksi myös asunnottomia, kodittomia varten tarkoitettuihin yöturvapaikkoihin hakeutuminen voi tietenkin osaltaan palvella heitä myös suojan saamisessa mahdolliselta väkivallaltakin.

Kuitenkin pidemmän päälle nämä väkivallan uhreiksi tai sen uhan alaisiksi joutuneet naiset tarvitsevat itsellensä paljon kattavamman avun. Naiskaupan vastustaminen – eikä niinkään asunnottomuus yleensä – onkin se varsinainen työalue, jonka suhteen itse haluan tunnustella erilaisia toimintamahdollisuuksia. Tosin osa tätä tunnustelua on ollut myös työni asunnottomien parissa, mikä on antanutkin minulle laajempaa perspektiiviä, koskien erityisesti yhtä haavoittuvuuden lajia eli asunnottomuutta naiskaupan uhriksi altistajana.

Osallistuin myös paikallisen, kristillisen ”Care”-järjestön tilaisuuteen, jossa ihmiskauppa oli sillä kertaa pääaiheena ja tilaisuuden jälkeen sain keskustella kahden tapahtuman vastuunkantajista kanssa seksiorjakaupasta ja naiskauppaa vastustavasta työstä täällä Britanniassa. Syksyllä toivon voivani jatkaa paikkani etsimistä tässä työssä. Muistathan asiaa rukouksin!

Kirjoittaja: Kansanlähetyksen työntekijä Maija, Englanti

 

Share This