Suomalaisten testamenttilahjoittamisen kiinnostuksen kohteet vaihtelevat voimakkaasti iän mukaan. Alle 25-vuotiaista suomalaisista 40 prosenttia on kiinnostunut tukemaan testamenttilahjoittamisen avulla luonnonsuojelua, kun yli 65 vuotiaista ainoastaan 10 prosenttia on kiinnostunut luonnonsuojelun tukemisesta testamenttilahjoittamisen keinoin.
Vastaavasti 35:tä prosenttia alle 25-vuotiaista kiinnostaa tieteen ja koulutuksen tukeminen testamenttilahjoittamisen avulla, kun 65 vuotta täyttäneistä vain seitsemän prosenttia on kiinnostunut tukemaan niitä testamenttilahjoittamisen keinoin.
Suomalaisista 15 prosenttia on tehnyt testamentin, ja 40 prosenttia on harkinnut sen tekemistä. Testamentin tehneistä useimmat ovat yli 65-vuotiaita, korkeasti koulutettuja ja eläkeläisiä.
Tiedot ilmenevät IRO Research Oy:n viime syksynä toteuttamasta tutkimuksesta, jonka aiheena on testamentin tekeminen. Tutkimus tehtiin Hyvä testamentti -kampanjan toimeksiannosta haastattelututkimuksena, ja siihen vastasi 1000 suomalaista.
– Nuoret ovat kiinnostuneita omien arvojensa mukaisesta testamenttilahjoittamisesta, kun taas ikäihmiset haluavat tukea kohteita, joista heille on kertynyt elämänkokemusta, kuten terveyden edistäminen ja sairauksien hoitomenetelmien kehittäminen, kertoo Vastuullinen Lahjoittaminen ry:n pääsihteeri Pia Tornikoski.
– Testamenttilahjoittaminen yleishyödylliselle järjestölle koetaan mahdollisuudeksi auttaa ja edistää samalla omaa arvomaailmaa. Tähän liittyy myös ajatus sosiaalisesta kuolemattomuudesta: vaikka oma elämä päättyykin, niin perinnöllä voi jatkaa omien arvojen elämistä esimerkiksi kehitysmaan lapsia tai eläintensuojelua tukemalla, Tornikoski arvioi.
Eri sukupolvet kokevat lahjoittamisen eri tavoin
Helsingin yliopiston kaupunkiteologian professori Henrietta Grönlund on samoilla linjoilla. Hänen mukaansa testamentin tekemiseen liittyy väistämättä ajatus koittavasta kuolemasta sekä oman elämän merkityksellistämisestä, eli ajatus siitä, mitä jättää jälkeensä.
– Testamenttilahjoittamisen kohdalla päätöksenteko on pitkäaikainen prosessi, se ei ole impulsiivinen lahjoittamispäätös. Niinpä siihen liittyy vahvasti oman identiteetin ja arvomaailman pohdinta ja lahjoittajan arvio siitä, mikä on hänen arvojaan ja minäkuvaansa eniten vastaava lahjoittamisen kohde. Testamenttilahjoittamiseen liittyy usein myös pohdinta siitä, olenko keskittynyt elämässäni omien arvojeni mukaisiin asioihin, Grönlund arvioi.
Grönlundin mukaan eri sukupolvet kokevat lahjoittamisen eri tavoin.
– Nykyiset nuoret ikäluokat ja yhteiskunta ylipäänsä ovat arvotietoisempia. Arvoista keskustellaan aiempaa enemmän ja omat arvovalinnat saavat näkyä myös lahjoittamisessa. Myös lahjoittaminen on nykyään yhä avoimempaa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tyypilliset Donor Recognition Wall -seinät, joissa kerrotaan lahjoittajien nimet ja heidän lahjoittamansa summat, ovat Suomessa olleet aiemmin melko vieraita etenkin yksityishenkilöiden kohdalla, mutta ne ovat nyttemmin yleistyneet.