Kohtaamisia kirkolla II

17.1.2016

Edessäni istuu keski-ikäinen mieshenkilö. Hän huitoo käsillään ilmaan ja kertoo eloisasti elämäntarinaansa. ”Olen aina etsinyt todellista Jumalaa. Olen halunnut kohdata hänet ja elää hänen yhteydessään. En löytänyt todellista Jumalaa islamista. En pystynyt hyväksymään sitä väkivaltaa ja esimerkiksi naisten sortamista, mitä näin islamissa. Ajattelin, että jossain täytyy olla rakastava Jumala. Etsin häntä myös kansamme vanhoista, ennen islamin aikaa harjoitetuista uskonnoista, mutta en löytänyt Jumalaa sieltä. Sitten eräänä yönä näin unessa  miehen, joka oli naulattu ristille ja kuulin äänen, joka sanoi: ’Tämä on uhri sinun syntiesi tähden.’ Mieleni täytti suuri ilo, ja kun heräsin unesta, tärisin ja vapisin. Mietin untani, mutta en kertonut siitä kenellekään.

Työpaikallani oli eräs mies, josta olin ymmärtänyt, että hän ei pitänyt lainkaan islamin uskosta. Eräänä päivänä, kun olimme kahden kesken, kerroin hänelle unestani. Hän riemastui ja sulki minut syleilyynsä ja sanoi, että Jumala on ilmoittanut minulle itsensä, mutta hän ei voinut nyt kertoa asiasta enempää. Seuraavana iltana hän tuli kauppaani, joka minulla silloin myös oli. Hän antoi minulle ison lahjapaperiin käärityn paketin ja sanoi, että sisällä on Raamattu.

Raamattu_small

 

Rupesin lukemaan sitä ja menin työtoverini mukana salaisiin kotikokouksiin, joissa opin lisää Raamatusta. Pikku hiljaa rupesin kertomaan evankeliumia muillekin ja olin aktiivinen kotikirkossa. Elin salaa kristittynä maassani 11 vuotta. Lopulta salainen poliisi otti minut kiinni ja jouduin vankilaan, jossa minua kidutettiin muun muassa sähköshokeilla. En halua kertoa sinulle enempää vankila-ajoista, ettet tulisi surulliseksi.

Minut saatiin vapaaksi takuita vastaan ja ystävät järjestivät minulle paon pois maasta. Pakenin erääseen länsimaahan, joka oli mielestäni voimakas kristillinen maa, ja ajattelin, että saisin sieltä turvapaikan. Oman kirkkoni pastori oli saanut tästä maasta turvapaikan ja hän pystyi todistamaan, että kertomukseni on totta.

Odotin päätöstä neljä ja puoli vuotta. Olin aktiivinen sinä aikana ja kerroin evankeliumia jokaiselle, jonka kanssa olin kosketuksissa. Kerran muslimit hyökkäsivät kimppuuni ja iskivät minua puukolla vatsaan. He halusivat avata koko vatsani ja vetivät puukon rintakehääni kohti. He iskivät kasvoni mustaksi ja pakenivat paikalta luullen minun kuolleen. Ohikulkijat hälyttivät ambulanssin, ja Jumalan ihme on, että elän vielä.

Lopulta sain kutsun tämän maan viranomaisten luokse ja minulle sanottiin, että en saa turvapaikkaa tästä maasta. Viranomaiset sanoivat minulle, että minun täytyy mennä takaisin omaan maahani. Minun pitäisi sanoa siellä viranomaisille, että kadun sitä, että olin niin tyhmä, että käännyin kristityksi. Sitten vain käännyn takaisin islamiin ja voin elää kotimaassani täydessä rauhassa koko loppuikäni.

Voitko kuvitella! Minua on kidutettu omassa maassani vankilassa, ja Lännessä olen saanut puukosta vatsaan, koska olen kertonut Jeesuksesta. Ja nyt tämän niin sanotusti kristillisen maan viranomaiset sanovat minulle, että minun täytyisi katua sitä, että olen kääntynyt kristityksi! Ei koskaan! En tule koskaan kieltämään Herraani ja Vapahtajaani. Nyt olen täällä, ja katsotaan, mihin Jumala johtaa minut. Iloitsen siitä, että pystyn nyt opiskelemaan lisää Raamattua netin kautta. Harras toiveeni on, että saan suoritettua pastorin tutkinnon. Ja sitten menen sinne, mihin Jumala minut lähettää.”

 

Share This