Kuin aika tiivistyisi. Kun muistelen kalenteriani taaksepäin, olo on kuin olisin joutunut tapahtumien ketjukolariin. Aika ennen vuodenvaihdetta on jo hämärän peitossa. Tammikuusta on vielä muistijälki vanhasta normaalista. Kokoonnuimme yhteen kahden kirkon ja kahden lähetysjärjestön voimin. Halusimme rakentaa Globaalit Megatrendit ja Jumalan lähetys -tapahtumasta foorumin, jossa rakentaisimme uusia yhteyksiä ja loisimme tapahtuman sisällön pitkälti tapahtuman aikana

Jotenkin alan ymmärtää, etten vieläkään ymmärrä mikä kaikki koronapandemian myötä muuttuu. Kaikki on samanaikaisesti enemmän sulkeutunutta – ja kuitenkin avoimempaa. Muuttuuko työ rajattomaksi vai selkeytyvätkö rajat? Tällä viikolla olen neuvotellut ”Saksassa, Bulgariassa ja Etu-Aasiassa”. Kohtaamiset Teamsissa tai Skypessä ovat toimivia, mutta erilaisia. Työtoverit eri puolilla Suomea ovat etäällä, mutta merkityksellisempiä kuin koskaan. Ja kuitenkin suurinta

Kotiseurat ovat ulko-ovelle asti täynnä väkeä, tuoleja haetaan naapurista. Jumalanpalveluksen ehtoollisjono on niin pitkä, että papit kädet värisevät väsymyksestä. Työpaikalla supistaan, kuka nyt viimeksi on tullut uskoon. Koulun välitunnilla oppilaat kokoontuvat kentän keskelle rukouspiiriin. Pyhäkoulut nousevat taas arvoonsa. Vapaaehtoiset kartoittavat alueen diakoniatarpeen hihat käärien. Lähetystyöntekijöiden määrä moninkertaistuu. Virret ja ylistyslaulut kaikuvat kirkoissa ja toreilla. Raamattu