Kasvavan kirkon palveluksessa

28.2.2016

Vuosi 2016 alkoi työssämme varsin vauhdikkaasti. Tammikuussa saimme pitää vieraanamme Suomen kirkon delegaatiota. Sen johtajana toimi kirkon lähetystyön keskuksen johtaja Risto Jukko. Loput kolme ryhmän jäsentä kuuluvat kirkon tulevaisuustyöryhmään. Heidän kävivät tutustumassa Etiopian kasvavaan evankeliseen Mekane Yesus -kirkkoon.

Delegaatio oli ensimmäinen Mekane Yesus -seminaarissa vieraillut Suomen kirkon virallinen ryhmä. Ryhmä viipyi seminaarissa kokonaisen päivän ja tapasi myös teologian maisterikurssin opiskelijoita.

Reetta Meriläinen (vas, Risto Jukko ja Aulikki Mäkinen Suomen evankelisluterilaisesta kirkosta kävivät tutustumassa Mekane Yesus -kirkon toimintaan. Kuvasta puuttuu tulevaisuustyöryhmän sihteeri Juha Meriläinen. Kuva: Esko Siljasen arkisto
Reetta Meriläinen (vas, Risto Jukko ja Aulikki Mäkinen Suomen evankelisluterilaisesta kirkosta kävivät tutustumassa Mekane Yesus -kirkon toimintaan. Kuvasta puuttuu tulevaisuustyöryhmän sihteeri Juha Meriläinen. Kuva: Esko Siljasen arkisto

 

Heti Suomen kirkon ryhmän vierailun jälkeen läksimme Tuulan kanssa viiden päivän koulutusmatkalle Etelä-Etiopiaan. Seminaarin maisterikurssilta valmistunut Jishak Johannes toimii nykyään Etelä-Etiopian synodin presidenttinä, ja hän oli jo vuosi sitten kutsunut meidät pitämään johtamiskoulutusta synodin työntekijöille. Hän oli järjestänyt koulutuksen pappeinkokouksen yhteyteen. Mukaamme matkalle tuli Addis Abebasta Mekane Yesus -kirkon pappienyhdistyksen toiminnanjohtaja, pastori Bekuma.

Matkaa Hagere Mariamiin tuli yhteen suuntaan noin 480 km. Kaupungin oromokielinen nimi on Bule Hora, sillä sen väestö koostuu pääasiassa oromoista. Puolet matkasta saimme ajaa hyvää tietä Awasalle saakka, jossa yövyimme yhden yön. Sen jälkeen matkamme jatkui rakenteilla olevaa huonoa tietä Bule Horaan. Matkaa Awasalta Bule Horaan kertyi vain runsaat 200 km, mutta siihen meni pysähdyksineen koko päivä. Keskinopeus oli alle 40 km tunnissa.

Edellä ajava rekka nosti niin kovan pölyn, ettemme nähneet mitään.
Edellä ajava rekka peitti näkymät sankalla pölyllä.

 

Maisemat olivat erittäin kauniit, kuten Afrikassa yleensäkin on. Tie kiemurteli ylös korkeille vuorille ja kulki pitkin niiden huippuja. Välillä tie pölysi edellä ajavan rekan perässä niin, ettei tietä ollenkaan näkynyt.

Kuva kauniilta vuorilta. Etualalla valebanaanipuumetsikköä. Tämän puun juuresta valmistetaan leipää.

 

Pääsimme onnellisesti perille Bula Horaan juuri ennen pimeää. Meidät majoitettiin Bule Hora -nimiseen hotelliin, joka oli paikallisten standardien mukaan kaupungin parhaita. Lämmintä vettä tuli ja ruokakin oli syötävää. Ainoa ongelma oli hotellin meluisuus. Musiikkia kuului pitkälle yöhön, ja joku innokas rakentaja naapurissa hakkasi nauloja iltaisin ja aloitti työt jo neljän aikaan aamulla. Olimme kuitenkin pitkästä matkasta niin väsyneitä, että nukahdimme pian.

Kuvassa Bule Horan kaupungin elämää aivan hotellimme vieressä kuvattuna.

 

Etelä-Etiopian synodi on yksi Mekane Yesus -kirkon suurimmista. Sen alue on laaja, presidentti Jishakin mukaan yli 500 km leveä ja yli 400 km pitkä. Alueella asuu yli kuusi miljoonaa ihmistä. Mekane Yesus -kirkkoon heistä kuuluu noin 580 000 henkilöä. Seurakuntia synodissa on 930, mutta vihittyjä pappeja on vain 90. Se merkitsee, että jokainen pappi joutuu hoitamaan lähes kymmentä seurakuntaa.

Synodin alue on siis laaja ja väestöä on runsaasti. Tilanteen haastavuutta kuvaa myös se, että synodin päätoimiston käytössä on vain yksi vanha maastoauto ja moottoripyörä.

Koulutuksemme pidettiin Bule Horan kirkossa, ja pappeinkokoukseen oli kutsuttu mukaan myös synodin evankelistat ja rovastikuntien johtajat. Puhuimme englanniksi, ja synodin presidentti Jishak käänsi puheemme oromoksi ja välillä raamatunkohtia luettiin myös amharaksi.

Tuula piti koulutuksen käytännölliset osat ja Esko kolme raamattutuntia palvelevasta johtajuudesta.

 

Presidentti Jishak kutsui meidät kahville kotiinsa. Hänen perheeseensä kuuluu vaimo Belaynesin lisäksi viisi omaa ja kaksi adoptoitua lasta. Viisi heistä asuu yhä kotona.

Synodi oli päättänyt, että tällä kertaa pappeinkokouksen vieraat majoitettiin kulujen säästämiseksi kodeissa. Myös presidentti Jishak oli ottanut kotiinsa majoittumaan kaksi pappia. Vierailulla hänen kodissaan huomasimme, että heillä ei ollut kuin kaksi makuuhuonetta. Ne kuitenkin riittivät sekä omalle perheelle että vieraille. Kristillinen vieraanvaraisuus on Etiopiassa hyvin käytännöllistä ja toimivaa. Meille tarjottiin kodissa hyvää etiopialaista kahvia ja paahdettuja jyviä, joita tarjoili perheen nuorin lapsi, kolmivuotias Hambure.

Presidentti Jishak on perhekeskeinen mies. Kuvassa hän on Hambure-tyttärensä kanssa.

 

Kaksipäiväinen koulutus koettiin hyväksi ja innostavaksi. Mekane Yesus -kirkko  kasvaa  nopeasti, ja sen yksi suurimmista tarpeista on koulutus. Uusia pappeja ja muita koulutettuja työntekijöitä tarvitaan kipeästi. Vuoden 2015 tilastojen mukaan Mekane Yesus -kirkkoon kuuluu nyt jo yli 7,8 miljoonaa jäsentä. Se on maailman suurin luterilainen kirkko ja lähes kaksi kertaa suurempi kuin Suomen ev.-lut. kirkko.

Koulutuksen päätteeksi lausuttiin kiitokset ja paikallisen tavan mukaan vieraille annettiin lahjat. Niinpä mekin saimme paikalliset gudji-oromo-puvut. Yövyimme vielä yhden yön Bule Horassa ja läksimme paluumatkalle kohti Addis Abebaa varhain seuraavana aamuna puoli kuudelta. Matka sujui hyvin, ja saavuimme kotiin kuudelta illalla.

Olimme saaneet jälleen nähdä ja kokea, mitä merkitsee se, että on työssä kasvavan kirkon keskellä Afrikassa. Meillä suomalaisilla kristityillä on paljon opittavaa etiopialaisista kristityistä. He elävät monien ulkonaisten puutteiden keskellä, mutta kiitollisuus Jumalaa kohtaan tulee jatkuvasti esille.

Ystävällisyys ja vieraanvaraisuus on liikuttavaa ja koskettavaa. Rukous on luonnollinen ja jatkuvasti seurakuntaelämässä läsnä oleva tapa kunnioittaa Jumalaa, samoin Jumalan ylistäminen laulaen. Pappienkokouksen luentojen aluksi saimme kuulla paikallisen naisevankelistan lauluja, joissa oli raamatulliset sanat. Presidentti Jishak on itsekin aikaisemmin toiminut laulajaevankelistana, ja siksi hän haluaa rohkaista niitä, joille on annettu laulun lahja palvella seurakuntaa ja Jumalaa.

Etelä-Etiopian synodin alueella toimi 40 vuotta sitten norjalaisia ja suomalaisia lähettejä, joista meilläkin on etuoikeus tuntea Kansanlähetyksen Seppo Väisänen ja Kylväjän Urpo Kyyhkynen perheineen sekä Kylväjän Ritva Olkkola ja Marjatta Airaksinen. Kerroimme tuoreita terveisiä Ritvalta sekä Urpolta, ja oli ilo huomata ja kuulla, miten edellä mainittujen lähetystyöntekijöiden työtä yhä arvostettiin – monet sanoivat, että he ovat olleet heille hengellisiä isiä ja äitejä.

Iloitsimme, kun saimme olla tutustumassa tähän työhön ja  nähdä, kuinka paikallinen kirkko on kasvanut ja haluaa rakentua Jumalan sanan perustalle.

Lähetysterveisin ja kaikkia teitä Jeesuksen nimessä siunaten, lähettinne Etiopiassa

Kuvat ja teksti: Esko Siljanen
Esko Siljanen toimii lähetystyössä Etiopiassa vaimonsa Tuula Siljasen kanssa.

Lue lisää ja liity heidän tukijoukkoihinsa täältä.

 

Share This