Miksi Jeesus meni pois?
Miksi ihmeessä meillä on helatorstai? Kristuksen taivaaseenastumisen päivän aihe ja ajankohta, 40 päivää pääsiäisestä, on saatu Apostolien teoista:
”Kun hän oli sanonut tämän, he näkivät, kuinka hänet otettiin ylös, ja pilvi vei hänet heidän näkyvistään. Ja kun he Jeesuksen etääntyessä vielä tähysivät taivaalle, heidän vieressään seisoi yhtäkkiä kaksi valkopukuista miestä. Nämä sanoivat: »Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän.» Silloin he lähtivät tuolta vuorelta, jota kutsutaan Öljymäeksi ja joka on lähellä Jerusalemia, sapatinmatkan päässä. He palasivat Jerusalemiin ja menivät siellä siihen taloon, jonka yläkerrasta oli tullut heidän kokoontumispaikkansa…” (Ap. t. 1:6–14)
Toisin kuin Jeesuksen maanpäällisen elämän aikana, voimme nyt kohdata hänet, missä päin maailmaa asummekaan. Emme voi saada yhteyttä Jeesukseen samalla tavalla kuin ensimmäiset opetuslapset, inhimillisten aistiemme välityksellä. Jeesus on silti läsnä seurakuntansa keskellä tänäänkin, kun olemme Raamatun äärellä.
Helatorstai oli historian taitekohta. Halki tuhansien vuosien kulkeneet Jumalan lupaukset toteutuivat. Noita lupauksia olivat monet sukupolvet vuosisatojen ajan tutkineet ja yrittäneet ymmärtää, milloin Jumalan lupaama pelastus toteutuu.
Jeesus toteutti sen tehtävän, jota varten hänet maailmaan lähetettiin, syntien sovituksen.
Kristuksen ihmiseksi tuleminen ei siis ollut vain hetken tapahtuma, runsas kolmekymmentä vuotta, jotka Jeesus ihmisenä maan päällä vaikutti. Siitä ajasta vain kolmisen vuotta oli julkisen toiminnan aikaa.
Myös Kristuksen ihmisyys otettiin taivaaseen. Tämä Kristuksen ihmisyys näkyy hänen ruumissaan ja haavoissaan. Ne ovat pysyvä lunastuksen merkki jokaiselle Jeesuksen uskovalle tässä ajassa ja ikuisuudessa.
Jeesuksen sydänäänet
Kun Jeesus valmistautui siirtymään taivaaseen, hän rukoili. Jeesus rukoili opetuslastensa puolesta, myös niiden puolesta, jotka uskovat opetuslasten todistuksen tähden. Jeesus rukoilee siis myös meidän puolestamme!
”Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen. Siellä he näkevät minun kirkkauteni, jonka sinä olet antanut minulle, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman luomista. Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen, ja nämä, jotka ovat tässä, ovat tulleet tietämään, että sinä olet lähettänyt minut. Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi ja opetan yhä, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä.” (Joh. 17: 24–26)
Rukouksessa kuuluvat Jeesuksen sydänäänet. Kun Jeesus rukoilee, hän puhuu Isälle siitä, mikä on hänelle tärkeää, järkevää, totta ja merkittävää. ”Isä, tämän mä haluan sulle sanoa!”
Jeesus haluaa ystävänsä kanssaan taivaaseen. Tämä koskee myös meitä – Sinua ja minua! Jeesus haluaa Sinut ja minut taivaaseen!
Kun sinut kasteessa liitettiin kristilliseen seurakuntaan, otsaasi ja rintaasi piirrettiin ristinmerkki. ”Ota pyhä ristinmerkki, todistukseksi siitä, että ristiinnaulittu ja ylösnoussut Herra Jeesus Kristus on sinut lunastanut ja kutsunut opetuslapsekseen.”
Vaikka olisit kieltänyt tai unohtanut tämän uskon, Isä odottaa Sinua yhä! ”Isä, minä tahdon!” – sanoo Jeesus.
Jeesuksen toiminta oli tavoitteellista, tietoista ja tuloksellista. Opetuslapset oppivat tuntemaan evankeliumin, koska Jeesus opetti sen heille.
Kristillinen usko ei ole koskaan siirtynyt seuraavalle sukupolvelle vahingossa tai sattumalta. Jokaisen sukupolven vastuulla on huolehtia, että kristillisen kasvatuksen ja esirukousten ketju ei katkea.
Ovi taivaaseen ei ole kuolema, vaan Jeesus Kristus. Tämän helatorstain evankeliumi siis meille lahjoittaa, tässä ja nyt:
”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16)
Ei käynyt kuin Leijonille Bratislavassa
Takana oli kolme yhdessä elettyä vuotta, joiden aikana opetuslasten joukko oli hitsautunut yhteen. Unelmat olivat olleet suuret. Johtajan paikkoja oli jo mielessä jaettu. Kunnes kaikki romahti. Ei käynyt kuten Leijonille Bratislavassa. Opetuslasten unelma ei toteutunut – vaan romahti, kun Jeesus ristiinnaulittiin ja kuoli.
Kunnes toivo heräsi. Tulivat ensimmäiset ihmeelliset kertomukset siitä, kuinka hauta on tyhjä ja Jeesus elää. Ajatukset ja tunteet vaihtelivat vuoristorataa. Ketä uskoa ja mikä on totta?
Näin kävi, kun Ylösnoussut ilmestyi yhdelletoista opetuslapselle heidän ollessaan aterialla:
”Viimein Jeesus ilmestyi myös yhdelletoista opetuslapselleen heidän ollessaan aterialla. Hän moitti heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet kuolleista nousseena. Hän sanoi heille: »Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä. He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat.»”
Kun Herra Jeesus oli puhunut heille tämän, hänet otettiin ylös taivaaseen ja hän istuutui Jumalan oikealle puolelle. Opetuslapset lähtivät matkaan ja saarnasivat kaikkialla. Herra toimi heidän kanssaan ja vahvisti sanan tunnusmerkeillä. (Mark. 16:14–20)
Helatorstain evankeliumissa Ylösnoussut Jeesus Kristus antaa seuraajilleen tehtävän. Hän uskoo sen – ei todellakaan millekään dream-teamille. Koolla on jengi, jonka ansioluettelo on lyhyt ja laatusanat kehnot. Epäuskoisille, kovasydämisille ja epäileville Jeesus luotti tehtävän viedä ilosanoma syntien anteeksiantamuksesta ja iankaikkisen elämän toivosta kaikkialle maailmaan.
Jumalan rakkaus näkyi ristillä ja se rakkaus toi meille elämän. Tämän helatorstain evankeliumi meille lahjoittaa, tässä ja nyt:
”Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että Jeesus antoi henkensä meidän puolestamme.” (1. Joh. 3:16)
Suunnistajan karttamerkinnät
Jos suunnistaja sijoittaisi Jeesus Nasaretilaisen elämän alku- ja päätepisteen kartalle, karttaan voitaisiin merkitä rasti kahden B-kirjaimen kohdalle – Betlehem ja Betania. Näiden kahden paikkakunnan välille sijoittuu Jeesuksen ajallinen elämä.
Betaniassa tapahtui näin:
”Jeesus vei opetuslapset ulos kaupungista, lähelle Betaniaa, ja siellä hän kohotti kätensä ja siunasi heidät. Siunatessaan hän erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen. He kumartuivat maahan asti ja osoittivat hänelle kunnioitustaan, ja sitten he riemua täynnä palasivat Jerusalemiin. He olivat alati temppelissä ja ylistivät Jumalaa.” (Luuk. 24:50–53)
Betlehem on meille tuttu jouluevankeliumista. Jouluevankeliumin Betlehem oli karu paikka. Seimi ja oljet ja paimenet kertovat arjesta, yksinkertaisuudesta ja alhaisuudesta, johon liittyi paljon huolta, pelkoa ja köyhyyttä. Sinne Jumala tuli. Sinne Jumalan armo laskeutui – arjen huolien keskelle. Enkelin viesti kohotti alas painetut katseet: ”Älkää pelätkö!” (Luuk. 2:9, 14)
Ja nyt, helatorstain evankeliumissa tapahtumapaikkana on Betania.
Sekä Betlehemissä että Betaniassa koettiin ilo ja riemu. Jumalan lupaukset täyttyivät. Betlehemissä maailmankaikkeuden Luoja ja Herra syntyi ihmiseksi ja suostui kokemaan kaiken inhimilliseen elämään liittyvän kivun ja rajallisuuden. Jumalan hyvä tahto tuli todeksi kaikelle kansalle ja koko maailmalle, kun Jeesus syntyi maailmaan. (Luuk. 2:14)
Betaniassa alkaa uusi aikakausi. On aika viedä evankeliumi kaikille kansoille. Jumalan lupaukset ovat täyttyneet ja täyttyvät, sanoo Ylösnoussut: ”Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu.” (Luuk. 24:44) ”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. Te olette tämän todistajat.” (Luuk. 24:46–49)
Jeesus Nasaretilaisen maanpäällinen elämä alkoi Betlehemistä ja päättyi Betaniaan. Betaniassa Jeesus siunaa opetuslapsensa, antaa opetuslapsilleen – ja myös meille – lähetystehtävän. Ja lupaa olla siinä tehtävässä kanssamme kaikki päivät.
Evankeliumi ankkuroituu historiaan
Luukas oli lääkäri ja historioitsija ja tarkka havainnoissaan. Se, mitä hän kirjoittaa, perustuu siihen, mitä ”meille ovat kertoneet ne, jotka alusta alkaen olivat silminnäkijöitä ja joista tuli sanan palvelijoita” (Luuk. 1:2).
Helatorstain kirjetekstissä ylösnoussut Jeesus vastaa opetuslasten kysymyksiin ja keskittää huomion siihen, mikä on oleellista:
”Silloin ne, jotka olivat koolla, kysyivät häneltä: »Herra, onko nyt tullut se aika, jolloin sinä rakennat Israelin valtakunnan uudelleen?» Hän vastasi: »Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut. Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka.» Kun hän oli sanonut tämän, he näkivät, kuinka hänet otettiin ylös, ja pilvi vei hänet heidän näkyvistään. Ja kun he Jeesuksen etääntyessä vielä tähysivät taivaalle, heidän vieressään seisoi yhtäkkiä kaksi valkopukuista miestä. Nämä sanoivat: »Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän.» (Ap. t. 1:6–11)
Lähetystehtävä on kesken, mutta etenee ja saavuttaa kerran päämäärän. ”Tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille todistukseksi, ja sitten tulee loppu.” (Matt. 24:14) Lähetys on elävän kristillisyyden sydänkäyrä ja toiminnan punainen lanka.
Tänäänkin saavuttamattomien kansojen parissa on myös paljon Jeesuksen seuraajia, joita vainotaan uskonsa tähden. Meidän tehtävämme on kulkea vainotun seurakunnan rinnalla. Meille on välttämätöntä myös oman hengellisen tilamme tähden olla mukana siellä, missä evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta voittaa alaa.
Ajan merkkien seuraaminen on tärkeää, mutta ei tärkeintä. Siitä muistuttaa meitä kaksi valkopukuista miestä ja heidän napakka sanomansa Jeesuksen perään taivaalle tähyileville opetuslapsille: »Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän.»
Evankeliumi Jeesuksesta on parasta, mitä voimme vastaanottaa ja jakaa eteenpäin. Jeesus Kristus on kuollut syntiemme puolesta, ja hänen sovituskuolemaansa ja ylösnousemukseensa turvautumalla meillä on iankaikkisen elämän toivo.
Kun tällä viikolla pysähdymme helatorstain raamatuntekstien äärelle, toivon sinun muistavan tämän: Taivaassa Isän luona meillä on Vapahtaja, Jeesus Kristus, joka ymmärtää, mitä on olla ihminen (Hepr. 4:14–16). Taivaaseen korotettu Kristus on lupauksensa mukaan omiensa kanssa kaikki päivät. Tänäänkin. Myös Sinun kanssasi. Hän tulee kerran takaisin. Silloin viimeisetkin Raamatun lupaukset toteutuvat.
Jeesuksella on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Myös tänään. Kun Jeesus palaa takaisin, alkavat juhlat, jotka eivät koskaan pääty. Siihen iloon kutsumme mahdollisimman monia!
Teijo Peltola
Kansanlähetyksen apulaislähetysjohtaja
Nämä Teijo Peltolan opetukset helatorstaiviikon tapahtumista voit myös kuunnella Raamattuavaimista tästä.
Teijo Peltola on keskustelemassa Pieni ihminen suuressa mukana -podcastissa Daniel Nummelan kanssa otsikolla ”Miksi Kristus meni pois?” Voit kuunnella jutun tästä alta:
