Etiopialaista elämänmenoa oppimassa

15.10.2015

 

 

Saavuin Etiopian pääkaupunkiin Addis Abebaan kuusi kuukautta sitten. Se otti minut vastaan lämmöllä. Sää oli mitä sopivin suomalaiselle, +25 °C ja auringonpaistetta. Auringon lisäksi minua lämmittivät paikallisten ihmisten halaukset, kädenpuristukset ja poskisuudelmat. Tunsin itseni tervetulleeksi.

Kerttu
Kerttu

 

Elämyksiä koulumatkalla

En herää Etiopiassa herätyskellooni. Herätykseni hoitaa moskeija, ortodoksikirkko, teurastusta odottava härkä, uuttavuotta varten ostetut kukot tai lähijoen varteen pesiytyneet linnut.

Koska olen uusi lähetti, päiväni täyttyvät kielenopiskelusta. Kielikoulumatka taittuu muutaman muun suomalaisopiskelijan kanssa autolla. Viime aikoina uutisista on voinut lukea, kuinka Etiopian talous on huimassa nousussa. Tämä näkyy koulumatkalla suurina rakennustyömaina. Rakenteilla on uusia kauppakeskuksia, kerrostaloja ja jätteenkäsittelylaitos. Yksityisautoilu on vaurastumisen myötä myös lisääntynyt, ja se tarkoittaa ruuhkia ja myös ilmansaasteita. Monet täällä käytettävistä autoista ovat vanhoja, ehkä jo muissa maissa pannaan laitettuja menopelejä.

Etiopia 08 -3 004

Aamunsarastuksen kirkas ja raikas ilma vaihtuu aamuruuhkassa paksuksi harmaaksi pakokaasu-usvaksi. Totta on myös se, että talouskasvusta ei nauti koko kansa. Kun ohitamme koulumatkalla kaatopaikan, näemme kuinka ihmiset, pääasiassa naiset ja lapset, kaivavat paisuvaa roskavuorta löytääkseen päivän elannon. Juuri ennen koulun pihaa ohitamme liikenneympyrän, johon joka aamu kannetaan halvaantunut mies kerjäämään jokapäiväistä leipäänsä.

Kun palaamme kotiin, ohitamme lähimoskeijamme. Varsinkin perjantairukoukseen osallistuu paljon ihmisiä, ja kadut ovat silloin jumissa. Hunnutettuja naisia, hattupäisiä miehiä ja pitkähelmaisia pikkupoikia marssii moskeijaan omana pyhäpäivänään. Muutaman korttelin päässä ortodoksikirkko valmistautuu päivittäiseen rukoushetkeensä, ja kohta molemmista uskonnollisista paikoista kajahtaa joka paikkaan kuuluva rukouskutsu ja rukous. Uuden maahanmuuttajan silmin uskontojen välillä ei Addis Abebassa ole jännitteitä. Sulassa sovussa kadulla kulkevat imaamit, ortodoksipapit ja helluntaievankelista. Tsigger Jellem, ei ongelmaa, toteaisi etiopialainen.

Etiopia 08 016

Arkisia kokemuksia

Kun palaan kotiin, menen Kansanlähetyksen vierastalolle lounaalle. Vierastalon emäntä Adapse on kattanut pöydän herkullisilla etiopialaisilla ruoilla. Pihapoika on käynyt ostamassa lähikioskista injeraa, paikallista hapanta lettua. Sen päälle kasataan Adapsen tekemää lihawottia, mausteista punaista kastiketta.

Vihannes-allitcha on suurinta herkkuani. Siinä on  kypsennettyä kaalia, perunaa ja porkkanaa paloina ja keltaista mausteseosta. Injerasta repäistään käsin palanen, kerätään herkkukastikkeet sen sisään ja pistetään suuhun. Olen huomaavinani, että paikallisesta ruoasta joko pitää, tai sitten sitä välttelee viimeiseen asti.

Illalla pimeä tulee todella pian. Yhtenä hetkenä aurinko paistaa ja seuraavana pimeys valtaa koko maan. Ainakin pari kertaa viikossa sähköt katoavat iltaisin. Siihen on varauduttu kaasuliedellä ja otsalampuilla. Kun pakolliset kotityöt ja iltapuuhat on tehty, uni tulee sähköttöminä iltoina yllättävän varhain.

Kiitollinen mieli

IMG_4933

Kun ohittelen jalkakäytävällä lammaslauman, yritän vältellä näkemästä julkisilla paikoilla pissaavia bisnesmiehiä, hymyilen kengänkiillottajatytölle tai kadunkulman ompelijapojalle, pakoilen kulkukoiria, juttelen maissia myyvän mamman kanssa, änkeän yhdeksänpaikkaiseen pikkubussiin kahdenkymmenen muun matkustajan kanssa tai kun syön lammasta Jeesuksen todellisen ristin löytymisen juhlassa, minut valtaa outo hyvänolon tunne. Olen etuoikeutettu, koska saan kokea tämän maan ja tämän kulttuurin. Kaikilla ei ole tätä mahdollisuutta, mutta minulle Jumala on suonut sen! Kiitos Jeesus ja kiitos lähettäjät!

Teksti: Kerttu Huttunen

Kuvat: SEKL

 

Share This