Ei ne kirkon ihmiset niin kamalia olleetkaan

15.10.2015

Olen Ali, viljelijä Limussa, Etiopiassa. Minulla on pieni maatilkku, jota viljelen. Veljeni Nura viljelee naapuripalstaa. Olemme monena vuonna anoneet paikalliselta viljelijäyhdistykseltä ja valtion viranomaisilta lisämaata. Emme ole saaneet. Meidän pitäisi kuulemma muuttaa jonnekin, missä on vielä maata viljelyyn. Mutta se tarkoittaisi muuttoa kokonaan toiseen osaan Etiopiaa. Jos meillä olisi paljon rahaa, pystyisimme olemaan sijoittajia ja silloin saisimme lisämaata. Mutta olemme köyhiä viljelijöitä, jotka yritämme saada toimeentulon tuosta peltoalueesta.

IMG_5519

Viljelymaamme on lähellä isoa jokea; sadekaudella osa maastamme joutuu tulvajärven ale, joten viljely on aika pulmallista. Olemme kuitenkin pystyneet elättämään perheemme.

Viime vuonna ennen sadekauden loppua meidät alueen viljelijät kutsuttiin viljelijäyhdistykseen kokoukseen. Siellä oli kristillisen kirkon ihmisiä puhumassa meille, mitä hyötyjä olisi kastelujärjestelmästä. He lupasivat pumpun, jos perustaisimme osuuskunnan. Se tarkoitti muutaman viljelijän perustamaa yhteenliittymää. Saisimme pumpun ja koulutuksen sen käyttöön ja vielä joitakin työkaluja.

Itsehän pyysitte – tässä on vastaus

Aluksi se tuntui mahdottomalta ajatukselta. Miksi kristityt haluaisivat auttaa meitä? Emme olleet valmiit siihen. Kysyimme paikallisilta viranomaisilta, eikö kukaan muslimi voisi antaa samanlaista apua. Saimme vastaukseksi: ”Tehän olette anoneet lisämaata viljelyyn, tämä on heidän vastauksensa kyselyynne. Tämä Mekane Yesus -kirkko on ainut järjestö, joka on vastannut toimiston tekemään projektianomukseen.” Kaikki tämä oli siis kuulemma vastausta siihen, mitä me itse olimme vuosikausia pyytäneet.

 

Tämän tiedon pohjalta aloin kerätä jokivarren viljelijöitä yhteen ja sain riittävän määrän naapureitani kiinnostumaan asiasta. Keräsin nimet paperille ja menin yhdistyksen toimistoon. Siellä meidän ryhmämme sai virallisen nimen ja todistuksen osuuskunnasta. Valtion toimistosta paperiin haettiin leimat ja niin olimme kuulemma rekisteröityneet.

Muutama päivä tämän jälkeen meidät kutsuttiin viljelijäyhdistyksen toimistolle kokoukseen. Siellä oli läänin pääkaupungista kaksi miestä auton kanssa. Auton lavalla oli pumppu ja vesiletkuja. Keräännyimme kaikki mielenkiinnolla auton ympärille katsomaan. Se oli pumppu meidän uudelle osuuskunnalle!

Odottakaa, opetellaan ensin!

Olimme innoissamme ottamassa pumppua ja lähtemässä viemään sitä jokivarteen, mutta ei se niin käynytkään. Meidät komennettiin istumaan ja kuuntelemaan. Meille kerrottiin kastelun eduista, siitä miten kastella, mihin aikaan ja mitä kasveja kannattaisi ruveta viljelemään. Lopulta pumppu nostettiin esille ja meille näytettiin, miten putket kiinnitetään ja miten pumppu käynnistetään. Jouduimme kaikki kuittaamaan, että olimme saaneet pumpun ja tietyn määrän putkia. Lisäksi kaikille meille annettiin erilaisten kasvien siemeniä. Myöhemmin saisimme uudenlaisia perunoita viljeltäväksi.

Sitten koitti odotettu hetki. Pumppu nostettiin takaisin auton lavalle, ja me lähdimme viemään sitä sinne, missä sitä käytettäisiin. Innostus oli suuri meidän viljelijöiden keskuudessa. Kun lähestyimme jokea, auton perään ilmestyi lapsiparvi meidän kotikylästämme. Oli se juhlava kulkue, joka saattoi auton pumppuineen joen varteen.

IMG_4787

Uudenlaista ruokaa ja parempi toimeentulo

Olemme nyt pystyneet lisäämään viljelyaluetta pumpun ansiosta. Kaikki joenvarren viljelijät eivät ole mukana osuuskunnassa. Niinpä olemme veljeni kanssa onnistuneet vuokraamaan peltoa myös joen toiselta puolelta kuivan kauden ajaksi, ja viljelemme siellä perunaa. Pystymme nyt saamaan paljon paremmin tuloja. Vaikka polttoaine maksaakin ja koneeseen tarvitsee ostaa joskus jokin osa, meille jää silti ihan hyvin voittoa. Lisäksi olemme oppineet viljelemään uusia tuotteita. Myös oman ruokapöytämme valikoima on monipuolistunut.

Meitä huolestutti aluksi, kestäisikö pumppu. Onneksi meitä koulutettiin myös huoltamaan pumppua. Saimme myös tarvittavat työkalut sen huoltoa ja korjausta varten. Nuo kirkon ihmiset järjestivät huoltokurssin kaikille samanlaisen pumpun saaneille läheisessä kaupungissa. Siellä oli kaksi ulkomaalaista näyttämässä, miten pumppu ja moottori irrotettiin toisistaan, miten pumppu avattiin ja mitkä osat mahdollisesti kuluisivat ja miten ne vaihdettaisiin. Huoltoa varten saimme ohjeet öljyn ja suodattimen vaihtoon. Nyt on turvallinen mieli siitä, että pystymme pitämään koneen käytössä pitkään.

Turha oli arkailla kirkon ihmisiä

Lisäksi olemme osuuskunnassa alkaneet säästää rahaa seuraavaa pumppua varten. Yksi ehtohan koko osuuskunnan perustamiseen ja pumpun saamiseen oli, että meidän piti säästää etukäteen tietty summa rahaa polttoainetta varten. Siksi olimme avanneet pankkiin tilin. Nyt me keräämme samalle tilille rahaa säästöön. Kun pumppu hajoaa, meillä on omaa rahaa pitää se kunnossa tai ostaa kokonaan uusi.

Olemme kiitollisia niille ihmisille, jotka meitä auttoivat. Nuo ulkomaalaiset kertoivat, että kaiken tämän ovat antaneet heidän maansa hallitus ja heidän ystävänsä yhdessä. Lisäksi sen projektin on tehnyt mahdolliseksi yhteistyö paikallisen kirkon ja Etiopian hallituksen eri virastojen välillä. Olen onnellinen siitä, että saamme jatkaa viljelyä omassa kotikylässä. Kiitos kaikille! Pitänee mennä joskus katsomaan kirkkoonkin; eivät ne ihmiset niin kamalia olleetkaan. Ehkä heidän uskontoaankaan ei olisi tarvinnut pelätä.

Ali ja Nura Limusta, Etiopiasta
Muistiin merkitsi  Aki Tuppurainen

suuressa_mukana_syyskerays_arvo_2015_fb_1200x628

Share This